Yhteistyötä, vuorovaikutusta, välittämistä – kokemuksia päivystystoiminnasta tuomioistuimissa
Rikosuhripäivystyksen kaksivuotinen Visitor-toiminta tuomioistuimessa -hanke on edennyt loppusuoralleen. Sen annista ja jatkokehittämisestä keskusteltiin Tampereella helmikuussa pidetyssä seminaarissa.
Visitor-hankkeen mahdollisti hyvin sujunut yhteistyö. Kolmen käräjäoikeuden, Rikosuhripäivystyksen ja neljän oppilaitoksen keskinäisen yhteistyön palkitsevuus korostui iltapäivän mittaan pidetyissä puheenvuoroissa. Yhteistyön ja koko hankkeen keskiössä ovat olleet asiakkaat eli oikeudenkäyntiin saapuneet asianomistajat, todistajat ja heidän läheisensä. Kohderyhmälle suunnattu useille kielille käännetty opas Asianomistajana tai todistajana oikeudessa – käytännön ohjeita valmistui hankkeessa kerätyn tiedon ja tuomioistuinten kommenttien tuloksena.
Seminaarin pääesiintyjä Minna Canth akatemiaprofessori Johanna Niemi (toinen oikealta) nosti esille asianomistajan vaikean tilanteen toimia todistajana alisteisessa asemassa, esimerkiksi perheväkivaltatilanteissa. Kuvassa myös vasemmalta Inka Grönqvist, Pirkanmaan käräjäoikeuden laamanni Antero Nuotto ja Päivi Markus.
Hankkeessa luotiin ja pilotoitiin päivystyksen malli ja siihen liittyvä koulutus. Koulutetut päivystäjät jalkautuivat asiakkaiden pariin Oulun, Pirkanmaan ja Vantaan käräjäoikeuksissa. Päivystäjien kohtaamien asiakkaiden määrä kipusi viime joulukuun loppuun mennessä yhteensä 3620:een. Tästä kokonaismäärästä 2268 asiakasta päivystäjät kohtasivat Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Kyseessä on maamme toiseksi suurin käräjäoikeus, mikä selittää suuren asiakasmäärän juuri Tampereen oikeustalolla.
Opiskelijat tositoimissa
Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan opettaja Eeva-Mari Miettinen valotti hanketta oppimisen näkökulmasta. Tamkissa hankkeeseen liittyvän kahden opintopisteen laajuisen kurssin suoritti 52 opiskelijaa. Miettinen muistutti sosiaalialan ytimen olevan ihmisen kohtaamisessa, jota päivystäjinä toimineet opiskelijat ovat päässeet autenttisessa ympäristössä ”oikein urakalla” harjoittelemaan.
– Opiskelijoiden taidot ovat kehittyneet eettisessä ja asiakastyön osaamisessa. Myös heidän empatiataitonsa ovat kehittyneet, ja he ovat joutuneet pohtimaan, miten toimia oman herkkyyden kanssa.
Kahdesta kurssin suorittaneesta opiskelijasta, kokemuksistaan kertoneista Piiasta ja Liisasta, välittyi aito innostus ja tyytyväisyys. Visitor-kurssi ja päivystystoiminta ovat tarjonneet heille tervetullutta tietoa rikosasioista ja oikeusjärjestelmästämme. Päivystäjiltä on vaadittu erityistä aktiivisuutta lähestyä rohkeasti ja avoimesti kaikenlaisia ihmisiä. He eivät ole etukäteen voineet tietää, millaisessa roolissa kukin ihminen oikeustalolle on saapunut. Onpa ihminen tullut oikeustalolle syytettynä, uhrina, todistajana tai yleisönä, on kulloinenkin rooli paljastunut päivystäjälle vasta hänen puhuessaan ihmisen kanssa.
– Olen saanut valtavasti rohkeutta kohtaamisiin. Ihmistä ei voi määrittää ulkonäön perusteella. Myös sosionomina asiakastyötä tehdessäni ovesta voi tulla kuka vain, Piia vertasi.
Liisan mukaan valtaosa oikeustalolle saapuvista ihmisistä ei tiedä, mitä oikeussalissa tapahtuu. Hän näkee avun ja neuvonnan tarjoamisessa ison työmaan, sillä epätietoisuutta muun muassa oikeudenkäynnin kulusta on paljon.
– Jokaista asiakasta pystyin jotenkin auttamaan. Olin myös lennosta tukihenkilönä oikeussalissa. Huomasin, että siellä riittää läsnäolo asiakkaan vierellä, Liisa kertoi.
Hankkeeseen osallistuneet opiskelijaryhmät ja heille räätälöidyt kurssikokonaisuudet ovat olleet eri paikkakunnilla erilaisia. Opiskelijapäivystäjien mukana Tampereen oikeustalolla on ollut RIKUn vapaaehtoisia. Toiminnanohjaaja Katja Sivillin mukaan vapaaehtoiset ovat tukeneet, rohkaisseet ja motivoineet opiskelijoita. Nämä puolestaan ovat antaneet vapaaehtoisille energiaa ja uutta tietoa vapaaehtoistyössä hyödynnettäväksi.
Pelkäävä, paniikkia vastaan taisteleva asianomistaja tai todistaja ei edesauta oikeudenkäynnin sujuvuutta eikä oikeusturvan toteutumista. Mitä paremmin oikeussalissa kuultavan henkilön jännitys saadaan laskettua, sitä varmemmin hän pystyy oikeanlaisesti kertomaan rikokseen liittyvistä tapahtumista. Sivillin mukaan päivystäjät ovat nähneet myönteisiä, isojakin muutoksia asiakkaan tilassa ennen tämän astumista oikeussaliin.
Ideoita kehitystyöhön
Projektikoordinaattori Anne Kujansuu piti yhteenvedon saadusta palautteesta. Sekä asianomistajille että todistajille annetussa avussa korostui tiloihin liittyvän neuvonnan suuri määrä. Jopa 70 prosenttia kaikista asiakaskohtaamisista käsitti oikeaan saliin neuvomista tai muuta oikeustalolla liikkumiseen liittyvää ohjeistusta. Päivystäjät neuvoivat ihmisiä myös käytännön asioissa kuten kulukorvauslomakkeen täyttämisessä ja kertoivat etukäteen oikeudenkäynnin kulusta. Tietoa Rikosuhripäivystyksen toiminnasta päivystäjät jakoivat erityisesti koulu- ja opiskelijaryhmille, joita vierailee paljon etenkin Tampereen oikeustalolla.
Asiakkailta saatu palaute paljasti suuren osan asianomistajista tulleen oikeudenkäyntiin ilman omaa oikeudenkäyntiavustajaa. Mahdollisuutta avustajan saamiseen tiedusteltiin jopa oikeustalolla, juuri ennen istuntoa. Palautekyselyyn vastanneista joka viides oikeustalolle saapunut koki tilanteen pelottavana ja yli puolet jännittävänä. Rauhoittelu nousikin päivystäjien antaman avun sisällössä merkittävälle sijalle. Eräs tyytyväinen asiakas ylisti: ”Ystävällistä ja rauhoittavaa palvelua”. Toinen kirjoitti palautteeseensa: ”Jos RIKUa ei olisi ollut, olisin ollut aivan paniikissa”.
Niin tuomioistuimen, oikeusministeriön kuin Rikosuhripäivystyksenkin edustajat olivat yksimielisiä hankkeen kehittämisen tarpeesta. Asiakkaiden mielipiteitä ja kokemuksia tulisi saada tehokkaammin kerättyä.
Oikeusministeriön tuomioistuinyksikön erityisasiantuntija Inka Grönqvist esitti pohdittavaksi, millaisin tavoin ja milloin tukea olisi hyödyllisintä antaa. Hanketta kehitettäessä tulee miettiä, millaista tukea ihminen tarvitsee oikeudenkäynnin lähestyessä, entä itse oikeudenkäyntipäivänä. Myös käytännön järjestelyt tulisi ratkoa: Kuka palvelun tuottaa ja miten se organisoidaan? Kuinka voidaan turvata päivystäjien riittävyys? Miten tuen tarvitsijat ja päivystäjät saadaan kohtaamaan? Tuen kohdentaminen nimenomaan asianomistajille ja todistajille näyttäytyy haasteena.
Käräjäoikeuden näkökulmasta Visitor-toimintaa arvioinut oululainen käräjätuomari Päivi Markus mainitsi, että hankkeen hyötyä on vaikea arvioida. Oikeussalissa istuvan tuomarin silmiin eivät näy odotustilojen tapahtumat, eikä todistajan tai asianomistajan etukäteisjännitys.
– Palautetta asiakkailta ei minulle asti ole tullut. Pitäisikö palautetta kerätä ottamalla jotenkin yhteyttä asianomistajiin ja todistajiin jälkeenpäin, Markus pohti.
– Niin kauan kuin oikeustaloilla on pelkääviä ja epätietoisia asianomistajia ja todistajia, niin kauan palveluja heidän tuekseen tarvitaan, päivän sisältöä lopuksi summannut Rikosuhripäivystyksen kehitysjohtaja Jaana Koivukangas kiteytti palvelun tarpeen.
Teksti: Elina Välimäki
Kuva: Sami Liukkonen
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2018.