Asianomistajan asema oikeudenkäynnissä
Asianajaja Jan Huovinen käsittelee asianajotyön näkökulmasta sana sanaa vastaan -oikeudenkäynnin ongelmakohtia, pelkäävän uhrin suojamekanismeja sekä uhrin huomioimista syytettyä avustettaessa. Rikoksen uhria kutsutaan artikkelissa asianomistajaksi.
Sana sanaa vasten
Toisinaan rikoksesta ilmoitetaan poliisille vasta viiveellä esimerkiksi avoliiton päättymisen jälkeen. Tämä saattaa johtua esimerkiksi pelosta tehdä ilmoitus poliisille tai lojaalisuudesta toista kohtaan tilanteessa, jossa suhteen eteen yritetään vielä työskennellä.
Tilanteissa, joissa väkivaltarikoksesta tehdään ilmoitus jälkikäteen, eikä väkivallasta ole esimerkiksi lääkärinlausuntoa, jossa väkivallan mahdolliset jäljet olisi todennettu, ollaan sana vastaan sana -tilanteessa. Näytöltään epäselvä asia tulee ratkaista syytetyn eduksi eli, jollei väkivallanteosta ole mitään muuta näyttöä kuin asianomistajan kertomus, ei tekijää tulisi tuomita. Toisinaan kuitenkin pelkkä uskottava kertomus voi riittää tuomion perusteeksi.
Usein lähisuhdeväkivallasta on olemassa jotain asianomistajan kertomusta tukevaa selvitystä. Tällaista näyttöävoi voivat olla esimerkiksi valokuvat väkivallan merkeistä, asianomistajan ystävälleen lähettämät viestit tai pian väkivallan jälkeen kerrottu kertomus. Usein teko on myös toistuva, jolloin joku asianomistajan läheisistä on voinut tehdä havaintoja asianomistajasta lähellä teonhetkeä tai hetkiä. Tällaiset todisteet on syytä huomioida jo esitutkinnassa, mikä tarkoittaa todisteiden luovuttamista poliisille tai todistajan kuulemista poliisin toimesta.
Suljetun asunnon sisällä tosiasiassa tapahtuneita asioita ei jälkikäteen kyetä koskaan täysin selvittämään – tuomioistuin ratkaisee asian esitetyn näytön pohjalta.
Pelkäävää asianomistajaa voidaan tukea
Pelkäävän asianomistajan suojaamisen keinot ovat käytännössä tukihenkilö, lähestymiskielto sekä oikeudenkäynnissä näköeste. Tukihenkilönä toimivalle voidaan korvata hänelle aiheutuneet kulut oikeudenkäynnin yhteydessä, myös esitutkinnan ajalta.
Lähestymiskieltoa on mahdollista pyytää väliaikaisena jo esitutkinnan aikana ja usein tutkinnanjohtajana toimiva poliisi myös ottaa asian puheeksi, mikäli asia on vakava. Määräaikaisen lähestymiskiellon ja sen laajuuden määrää tuomioistuin. Oikeudenkäynnissä asianomistajaa kuullaan pääsääntöisesti henkilökohtaisesti asian selvittämisen vuoksi ja siksi, että hän on usein syyttäjän tärkein todistaja syytteen toteennäyttämiseksi.
Asianomistajaa voidaan kuulla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 51 §:n mukaan myös muun henkilön tai asianosaisen läsnä olemattakin eli ääritapauksessa siten, etteivät syytetty ja asianomistaja kohtaa. Tämä on poikkeuksellisempaa kuin esimerkiksi näköesteen käyttäminen, minkä kynnys on melko alhainen.
Asianomistajan huomioiminen syytetyn asiaa ajettaessa
Juristi ajaa oikeudenkäynnissä aina päämiehensä etua. Tasapuolisen oikeudenkäynnin kulmakivenä on se, että kumpikin osapuolista saa mahdollisuuden puolustautua ja edistää asiaansa.
Asianomistaja voi tarvittaessa pyytää taukoa, eikä ”en muista” tai ”en tiedä” vastausta tarvitse hävetä.
Suomalaisessa oikeuskäytännössä harvoin törmää asianomistajan suoraan syyllistämiseen tai syytettyä puolustavan lakimiehen asianomistajaan kohdistamaan epäasialliseen käyttäytymiseen. Oikeudenkäynnissä ei esimerkiksi kutsuta ketään valehtelijaksi, vaikkakin yksityiskohdista saatetaankin kysyä toistuvasti ja eri näkökulmista. Asianomistaja voi kuitenkin kokea nämä tilanteet häntä syyllistävänä. Asianomistajan tunteet tulee ottaa huomioon asianmukaisella käyttäytymisellä, mutta muutoin syytetyn asiaa ajetaan täydellä ammattietiikalla niin hyvin kuin mahdollista.
Tärkeää asianomistajan kohdalla on se, että hänen oma avustajansa valmistelee asianomistajan vastapuolen suorittamaa kuulemista varten. Avustajan on mahdollista esitutkinta-aineiston ja asiassa esitettävän näytön osalta ennalta arvioida, mitkä seikat ovat sellaisia, joihin syytetyn avustaja tulee erityisesti kiinnittämään huomiota.
Lisäksi asianomistajan kanssa on syytä etukäteen keskustella esimerkiksi siitä, että hän voi tarvittaessa pyytää taukoa sekä siitä, ettei kukaan oikeudenkäynnissä oleta ihmisen muistavan kaikkea. Toisin sanoen valmistaa päämies myös siihen, ettei ”en muista” tai ”en tiedä” vastauksena ole sellainen, jota pitäisi hävetä.
Jan Huovinen
Asianajotoimisto Hokkanen Huovinen & Rantanen Oy
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2019