Anna palautetta PoistuNopea poistuminen Siirry sisältöön

Miten lähisuhdeväkivalta haastaa poliisia työssään?

Poliisinkin työ helpottuu, jos osaa kohdata lähisuhdeväkivallan uhrin sensitiivisesti.

Teksti: Heli Yli-Räisänen

Pelkästään Helsingissä lähisuhdeväkivallaksi luokiteltuja rikosjuttuja tutkitaan vuosittain noin 1500. Osa näistä on aikuisten välisiä ja osa lapsiin kohdistuneita rikoksia. Lähisuhdeväkivalta on ollut yleisen syytteen alainen rikos jo vuodesta 2011, mutta vanha käsitys siitä perheen sisäisenä asiana elää vielä osittain tiukasti. Se hankaloittaa myös poliisin tutkintatyötä, kun uhri kokee häpeää kokemastaan väkivallasta, pelkää tai ei muusta syystä halua tehdä yhteistyötä poliisin kanssa. Poliisin asenne uhria kohtaan voi olla ratkaisevaa sekä uhrin kokemuksen että poliisin oman työn kannalta.

Rikosylikomisario Jari Koski Helsingin poliisilaitoksen Rikostutkintayksiköstä kertoo, että rikosepäily lähisuhdeväkivallasta tulee poliisille useilla eri tavoilla: esimerkiksi kotihälytyksen yhteydessä, ulkopuolisen ilmoittamana tai asianomistajan eli uhrin ilmoittamana. Ilmoitus voi tulla myös sosiaaliviranomaiselta tai terveydenhuollon henkilöstöltä. Rikosilmoituksen voi nykyään myös tehdä kuka tahansa netissä, mutta sähköinen rikosilmoitus soveltuu paremmin rikoksiin, joissa ei ole tarvetta akuuteille toimenpiteille. Mahdollisuudet selvittää lähisuhdeväkivaltarikos ovat huomattavasti paremmat, mitä nopeammin tapahtuneesta ilmoitetaan poliisille.

Etua erikoistuneista tutkijoista

Poliisin ja uhrin kohtaaminen on tärkeä hetki.
– Helsingin poliisilaitoksella on tutkintaryhmä, joka tutkii lähisuhteessa tapahtuneet väkivaltarikokset. Ryhmän tutkijat ovat perehtyneitä lähisuhdeväkivaltaan liittyviin erityisilmiöihin, kuten esimerkiksi kunniaväkivaltaan. Lähisuhteessa tapahtuneen väkivaltarikoksen uhriksi joutuminen on monelle ahdistava kokemus, ja uhrille on usein hyvin tärkeää se, että hänen tekemäänsä ilmoitukseen suhtaudutaan sensitiivisesti. Poliisin suhtautuminen rikoksen uhriin saattaa jopa vaikuttaa siihen, kuinka paljon uhri haluaa kokemistaan asioista poliisille kertoa, Koski sanoo.

Erilaisiin tukipalveluihin ohjaaminen on merkittävää monella tapaa.
– Esitutkinnan suorittamisen lisäksi poliisi on velvoitettu ohjaamaan sekä rikoksen uhri että tekijä auttavien tahojen piiriin. Vaikka palveluihin ohjaaminen on jokaisen poliisin velvollisuus, korostuu asian tärkeys erityisesti lähisuhdeväkivallan osapuolia kohdatessa. Palveluiden piiriin ohjaaminen on tärkeää ennalta estävää toimintaa, varsinkin kun huomioon otetaan lähisuhdeväkivallan ylisukupolvistunut luonne, Koski jatkaa.

Kun uhri ei halua tutkintaa

Koski kertoo, että asianomistajat eli rikoksen uhrit eivät aina ole halukkaita selvittämään tapahtumia, ja niille on harvoin saatavissa ulkopuolisia todistajia.
– Haluttomuus asian selvittämiseen voi johtua uhrin kokemasta pelosta ja toisinaan uhrit kokevat jo sopineensa asian väkivallan tekijän kanssa, eivätkä siksi halua selvittää tapahtumia viranomaisten kanssa. Lähisuhteessa tapahtunut lieväkin väkivalta on kuitenkin yleisen syytteen alainen rikos, mikä tarkoittaa sitä, että poliisilla on velvollisuus tutkia tapausta, vaikka rikoksen uhri ei vaatisi asiassa rangaistusta, Koski sanoo.

 Lähisuhdeväkivalta koskettaa kaikkia uhreina ja tekijöinä sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta ominaisuudesta riippumatta.

Koski toivoisi, että uhrit ilmoittaisivat väkivallasta poliisille mahdollisimman pian sen tapahduttua ja hakeutuisivat lääkäriin näyttämään mahdolliset vammat. Oikein ja ajoissa tehty lääkärintarkastus toimii myös todisteena.
– Varsinkin niissä ilmoituksissa, joissa tapahtuma-ajan ja poliisille ilmoittamisen ajan välillä on pitkä viive, on usein vaikeaa saada rikosasiassa hyvää näyttöä, ja näytöllä on kuitenkin ratkaiseva rooli rikosprosessissa, Koski sanoo.

Hän lisää vielä, että, lähisuhdeväkivallan uhrin näkökulmasta on erittäin tärkeää, että tilanteeseen puututaan välittömästi. Useassa tapauksessa väkivaltatilanne toistuu ja pitkittyessään väkivalta voi raaistua.

Tilanteiden moninaisuus

Lähisuhdeväkivallan uhri on valtaosassa tapauksista nainen tai lapsi, ja tekijä on puolestaan mies, mutta Koski muistuttaa, että on hyvä tiedostaa myös mahdollisuus, että uhrina ja tekijänä voi olla yhtä hyvin nainen tai mies, tai väkivalta voi olla esimerkiksi sisarusten välistä, ei aina pariskunnan. Samoin on syytä pitää mielessä, että parisuhdeväkivalta mielletään helposti naisen ja miehen väliseksi väkivallaksi, mutta myös samansukupuolisten parisuhteissa voi olla väkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta koskettaa valitettavasti kaikkia uhreina ja tekijöinä sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta ominaisuudesta riippumatta.

Poliisin peruskoulutukseen kuuluu Kosken mukaan koulutusta läheisväkivallan tunnistamiseen, ja lähisuhdeväkivaltarikoksiin erikoistuneille poliiseille on tarjolla erilaista erikoistumiskoulutusta, muun muassa lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintakoulutusta.

Lue koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2019