Rikosuhrimaksu vihdoin käyttöön

Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Mervi Sarimo, Kuva Hille PuusaariRikoksentekijöiden maksettavaksi alettiin 1. joulukuuta 2016 lähtien määrätä rikosuhrimaksu, kun laki rikosuhrimaksusta tuli voimaan. Uusi maksujärjestelmä vahvistaa uhrien tukipalveluihin kohdennettavan valtionrahoituksen pohjaa.

Rikosuhrimaksun joutuu maksamaan henkilö, joka täysi-ikäisenä syyllistyy vankeusuhkaiseen rikokseen ja tuomitaan siitä rangaistukseen. Maksuvelvollisuus seuraa, vaikka kyseisessä tapauksessa päädyttäisiin sakkorangaistukseen tai rikoksella ei olisi uhria.

Rikosuhrimaksu on 40 euroa, jos teosta säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi kuukautta vankeutta, ja 80 euroa, jos säädetty ankarin rangaistus on yli kuusi kuukautta vankeutta. Toisena maksuvelvollisten ryhmänä ovat oikeushenkilöt (yritykset tai yhteisöt), jotka tuomitaan yhteisösakkoon. Oikeushenkilölle määrättävän rikosuhrimaksun suuruus on aina 800 euroa.
Rikosuhrimaksu käyttöön 1.12.2016

Maksu määrätään automaattisesti

Rikosuhrimaksu määrätään samassa menettelyssä, jossa rikosasia käsitellään. Poliisi tai syyttäjä määrää rikosuhrimaksun sakon antamisen yhteydessä, tuomioistuin rangaistukseen tuomitessaan. Maksun määräämiseen ei liity harkintaa, vaan se määrätään viran puolesta suoraan rangaistusasteikon perusteella. Vain silloin maksua ei saa määrätä, jos se olisi suurempi kuin sakko. Poikkeus lisättiin lakiin eduskuntakäsittelyn yhteydessä.  

Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan se, että maksu määrätään rikoksentekijälle rangaistuksen automaattisena lisänä rikosprosessuaalisessa järjestyksessä, puoltaa maksun rinnastamista rikosoikeudellisiin lisäseuraamuksiin (PeVL 61/2014 vp). Koska maksu määrätään samassa menettelyssä kuin maksun perusteena olevasta rikoksesta määrättävä rangaistus, sääntely ei ole ongelmallinen ne bis in idem -kiellon kannalta (ei kahdesti samassa asiassa). Maksun oikeudelliseen luonteeseen viitaten lakivaliokunta on todennut, että sakkomenettelyssä tulisi tiedustella epäillyn suostumusta myös rikosuhrimaksuun (LaVM 32/2014). Suostumuksen puute johtaa asian siirtymiseen tuomioistuinmenettelyyn.

Painava yhteiskunnallinen tarve

Rikosuhrimaksujärjestelmässä on kyse kriminaalipoliittisen perusajatuksen viemisestä käytännön tasolle. Rikoksentekijän osallistaminen uhrien tukipalvelujen rahoittamiseen on uusi keino rikollisuudesta aiheutuvien haittojen ja kustannusten oikeudenmukaiseen jakamiseen.

Eduskunnan lakivaliokunta on pitänyt asiaa niin symbolisesti kuin taloudellisen vastuunjaon kannalta erittäin tärkeänä. Valiokunta korosti, että päävastuu tukipalveluiden järjestämisestä on julkisella vallalla, mutta rikosuhrimaksu on yksi lisäkeino turvata tarpeellisten tukipalveluiden saatavuus ja maksuttomuus.  Suomea velvoittavat kansainväliset sitoumukset – EU:n uhridirektiivi ja Istanbulin sopimus – edellyttävät uhrien tukipalveluiden järjestämistä.

Lakivaliokunnassa on jo pitkään kannettu huolta riittävien voimavarojen kohdentamisesta uhrien tukipalveluihin. Rahoitusta on edellytetty järjestettäväksi kestävälle pohjalle toiminnan pitkäjänteiseksi suunnittelemiseksi ja tukipalveluiden tasapuoliseksi turvaamiseksi. Rikosuhrimaksua koskevaa hallituksen esitystä (HE 293/2014 ) käsiteltäessä sekä lakivaliokunta että perustuslakivaliokunta katsoivat asialla olevan painavaa yhteiskunnallista tarvetta.  

Ongelmallisena pidettiin hallituksen esityksen yleisperusteluissa olevaa kohtaa, jonka mukaan jatkossa on huolehdittava rikosuhrimaksujen tuottojen pysymisestä niin suurena, että järjestelmä on kannattava ja että järjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen rahamäärän kertymistä on seurattava. Perustuslakivaliokunnan mukaan fiskaaliset tavoitteet eivät ole hyväksyttäviä perusteita seuraamussääntelylle.

Mallia muista maista

Idea rikosuhrimaksusta ei ole uusi, vaan muiden maiden esimerkeistä suunniteltu Suomeen sopiva rahoitusmalli. Asiaa valmisteltiin osana kolmatta sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, kolmen eri ministeriön Kansallinen rikosuhripolitiikka ja uhrien tukipalvelut -hanketta. Hanketta varten asetettu toimikunta ehdotti rikosuhrimaksun käyttöönottamista rikosuhripalveluiden uutena rahoituslähteenä, mutta erillisen rikosuhrirahaston perustamista ei pidetty perustuslain mukaisena.  

Uhripoliittisen toimikunnan ehdotus rikosuhrimaksun käyttöönotosta vuodelta 2014 jatkui oikeusministeriössä lainvalmisteluhankkeena. Rikosuhrimaksua koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin ja vahvistettiin jo keväällä 2015 (669-672/2015), mutta voimaantuloa on saatu odottaa pitkään. Voimaantulo kytkettiin ns. sakkomenettelylain voimaansaattamisen ajankohtaan, joka vahvistui vasta marraskuussa 2016. Lakien voimaantulon lykkäytyminen joulukuuhun 2016 johtui käytännössä tietojärjestelmien uudistuksista.  

Rikosuhrimaksulla kerätyistä varoista on arvioitu kertyvän uhrien tukipalveluihin käytettäväksi noin 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Rahoitusta osoitetaan muun muassa Rikosuhripäivystyksen toimintaan sekä uuteen lähisuhdeväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien Nollalinjaksi kutsuttavaan ympärivuorokautiseen tukipuhelimeen.

Mervi Sarimo
neuvotteleva virkamies
oikeusministeriö

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2016

Lue koko lehti (pdf)