Rikosuhripäivystyksen yhteistyöpoliisina kolmella vuosikymmenellä
Oikeusministeriön Rikoksentorjunnan neuvottelukunnassa laadittiin Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma vuonna 1998. Turvallisuustalkoot-ohjelmassa oli myös huomioitu vuonna 1994 toimintansa aloittaneen Rikosuhripäivystyksen tärkeä rooli rikosuhrien auttamisessa.
Turvallisuustalkoot-ohjelmassa kohdan ”Uhrijärjestöt ja vapaaehtoinen työ rikoksen uhrien auttamiseksi” tavoitteiksi oli kirjattu, että uhrien henkilökohtaisen auttamisen on luonteva perustua kansalaistoimin¬taan ja vapaaehtoistyöhön ja että ainakin turvakotien rahoitus pyritään vakituistamaan.
Tavoitteisiin oli kirjattu seuraavia linjauksia ja toimenpidesuosituksia:
Maassa toimii useita järjestöjä, joiden tehtävänä on tukea rikosten uhreja tai näiden läheisiä. Järjestöt ovat suuntautuneet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen, koulukiusattujen tukemiseen, heidän vanhempiensa ja huumeongelmaisten lasten ja nuorten vanhempien tukemiseen sekä rikosuhripäivystykseen.
Uhrijärjestöt voivat toimia sekä kriminaalipoliittisina painostusjärjestöinä että tarjota apua. Kummassakin niillä on tärkeä tehtävä. On tärkeätä tuoda rikosten uhrien kokemukset yleiseen tietoisuuteen. Konkreettisen avun, esimerkiksi oikeudellisen neuvonnan, ohella uhrijärjestöt voivat vähentää uhrien ahdistusta ja kokemaa syyllisyyttä.
Tällaiset järjestöt ovat syntyneet kansalaisaloitteellisuudesta. Kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö onkin tämän toiminnan luonteva perusta. Useat kansalaisaktiivisuudesta liikkeelle lähteneet toiminnat edellyttävät pysyvää julkista rahoitusta. Vuoden 1999 alusta rikosuhripäivystyksen Raha-automaattiyhdistykseltä saama tuki on vakituistettu, mutta edelleen ainakin turvakodit tarvitsisivat toimintamuotona vakituisemman rahoituksen järjestämistä.
Kahden vuosikymmenen aikana nuo tavoitteet ovat lähes kaikilta osin toteutuneet. Se jolla on tahto, keksii keinot ja se, jolta se puuttuu, keksii selitykset. Rikosuhripäivystyksellä on alusta alkaen ollut selkeä visio, vahva tahto ja usko asiaansa. Sidosryhmien kanssa yhteistyössä ja tukemana on keksitty keinoja jatkuvaan toiminnan kehittämiseen. Jälkikäteen on hienoa nähdä, että olinhan siellä minäkin – omalla panoksellani edistämässä ja vaikuttamassa.
Yhteistyöni Rikosuhripäivystyksen kanssa on jatkunut katkeamattomana yli 20 vuotta. Uudenmaan aluetyöryhmään tulin Mikko Lampikosken jalanjäljissä vuonna 1998. Luovutin Helsingin poliisilaitoksen edustajuuden työryhmässä seuraajalleni reilun 10 vuoden jälkeen. Rikosuhri-lehden toimituskunnassa olen ollut 2000-luvun alusta alkaen. Olen myös kirjoittanut lehteen artikkeleita silloin tällöin.
Helsingin poliisin ja Rikosuhripäivystyksen yhteistoiminnan kehittämisen alkuaikoina oli konkreettista yhteistä tekemistä ja koulutusta kenttätasolla. Erityisesti ovat jääneet mieleen Helsingin poliisilaitoksen 175-juhlavuoteen liittyvät kaksipäiväiset Poliisimessut Wanhassa Satamassa vuonna 2001. Helsingin Itäkeskuksen poliisipiirin ja Vantaan poliisilaitoksen yhteisellä osastolla esitettiin perheväkivalta kotikeikka-näytelmää, jonka jälkeen messuyleisölle esiteltiin poliisin esitutkinta, rikosprosessin kulku, sosiaalitoimen toimenpiteet, Rikosuhripäivystyksen tarjoama apu ja muut auttavat tahot.
Rikosuhripäivystyksen ja poliisin yhteistyö rikosprosessissa on tänä päivänä useimmiten automaatio. Näin ei ole tietenkään aina ollut. Muistan hyvin, miten nihkeästi monet poliisit suhtautuivat asiaan ensimmäisissä Rikosuhripäivystyksen toimintaa esittelevissä tilaisuuksissa 1990-luvun puolivälissä. Poliisi oli tottunut tekemään työtään omalla tavallaan, ja velvoite yhden esitteen jakamisesta rikosilmoitusta tekemään tulleelle uhrille oli joillekin ylipääsemättömän vaikeaa.
Rikosuhripäivystys on minulle luotettava ja hyvä yhteistyökumppani. Monista pitkäaikaisimmista rikulaisista on tullut minulle tuttuja, joiden kanssa asiat hoituvat aina mutkattomasti – puolin ja toisin. Tällaisiin pitkäaikaisiin henkilökohtaisiin yhteistyötuttuuksiin liittyy valtava potentiaali ja resurssi, joka hyödyttää molempia organisaatioita merkittävällä tavalla. Henkilösuhteisiin rakentuva luottamus toimii kaikissa verkostosuhteissa pääomana ja verkostojen toiminnan kannalta välttämättömänä mekanismina. Henkilökohtaisella tasolla olen saanut kumppanuudesta tärkeitä eväitä myös ammatilliseen kehittymiseeni.
Veli Hukkanen
Ylikomisario, turvallisuuspäällikkö
Helsingin poliisilaitos
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2019