Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret ja väkivalta

Väkivallan eri muodot voivat kohdistua keneen tahansa, myös sukupuolivähemmistöihin. Sukupuolivähemmistöjen kokema väkivalta on suuri tasa-arvo ongelma, joka perustuu epäoikeudenmukaisiin valtasuhteisiin.

Suomessa sukupuolivähemmistöön kuuluminen lisää väkivallan kohteeksi joutumisen riskiä. Väkivaltaa ja syrjintää aiheuttavat yhteiskunnan sukupuolta koskevat normatiiviset käsitykset. Lapset ja nuoret, jotka eivät vastaa yhteiskunnan sukupuoleen liitettyjä normeja, ovat suuremmassa riskissä kohdata väkivaltaa, syrjintää sekä muun muassa vanhempiensa torjuntaa.

Lotte Telakivi

Transnuoret voivat psyykkisesti heikommin kuin enemmistöön kuuluvat nuoret, mielenterveysongelmat ovat yleisiä myös sukupuoliristiriitaa kokevilla lapsilla. Suomalaisista transnuorista 82 % oli kokenut koulukiusaamista Nuorisotutkimusseuran tutkimuksessa vuodelta 2013. Moni heistä ei ollut saanut kiusaamiseen apua, vaikka oli pyytänyt. Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa, psyykkistä väkivaltaa ovat kokeneet lähes kaikki ja fyysistä väkivaltaa noin puolet.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret kohtaavat myös tilastollisesti (Kouluterveyskysely THL 2017) kaikkia suomalaisia nuoria enemmän nimittelyä ja seksuaalista ahdistelua julkisilla paikoilla. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat kokevat turvattomuutta niin koulussa, kotona kuin vapaa-ajallakin. Nuoret eivät useinkaan tiedä, mistä voi hakea apua kohdatessaan syrjintää tai väkivaltaa.

Väkivallan muodot ja sukupuolinormatiivisuus

Transnuoriin kohdistuvia erityisiä vallan väärinkäytön mahdollisuuksia on lukuisia, eivätkä ne ole aina ammattilaisten tiedossa. Yksi väkivaltaan puuttumiseen ja avun pyytämiseen liittyvä ongelma on väkivallan tunnistamisen vaikeus. Transnuoriin kohdistettu lähisuhde- ja kouluväkivalta voi olla esimerkiksi hylkäämisellä tai sukupuoli-identiteetin paljastamisella uhkailu tai väärällä nimellä kutsuminen. Väkivalta voi myös kohdistua esimerkiksi kehon osiin, joista tekijä tietää transnuoren kokevan kehodysforiaa tai tekijä voi piilottaa uhrin hormonilääkkeitä. Kehodysforialla tarkoitetaan vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Lapsen sukupuoli-identiteetin mitätöiminen ja siihen kohdistuva vähättely on lapsen laiminlyöntiä. Transnuoret, jotka ovat joutuneet perheensä tai kumppaninsa väkivallan kohteeksi, voivat kokea apua hakiessaan mitätöintiä eri ammattilaisten taholta.

Setan ja Setan jäsenjärjestöjen asiakastyöstä saadun tiedon mukaan myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä joutuu Suomessa niin sanottujen ”korjaavien raiskausten” kohteeksi. Tällaisessa
väkivallassa tekijä yrittää oikeuttaa tekojaan sillä, että ne saisivat väkivallan kohteen
muuttamaan sukupuoli-identiteettiään. Erityisen haavoittuvaisia ”korjaaville raiskauksille” ovat ne sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt, jotka ovat turvapaikanhakijoita tai paperittomia.

Sukupuolinormatiivisuuden tai suoraan mieheyteen kuuluvien normien vuoksi transmaskuliinit voivat kokea tarvetta salailla heihin kohdistuvaa väkivaltaa, sillä pelkona on, että ei ole ”oikea mies”, mikäli on kokenut väkivaltaa. Tällöin voi myös olla vaikeaa hakeutua palveluiden piiriin.

Yhteiskunnan antama kuva väkivallasta vaikuttaa niin uhrin kuin ammattilaistenkin kykyyn tunnistaa väkivalta. Käytetty kieli ja rakenteet voivat olla ulossulkevia jo ennen kohtaamista palveluissa.
Tietämättömyys omista oikeuksista vähentää myös ymmärrystä hakea apua. Nuoret olettavat palveluiden olevan sukupuoli- ja heteronormatiivisia, ja lisäksi luottamuspula viranomaisiin nostaa kynnystä ilmoittaa kohdatusta väkivallasta. Sukupuolivähemmistöt pelkäävät, että myös poliisit toimivat syrjivästi eivätkä tunnista vähemmistöihin kohdistuvia vihamotiiveja.

Vähemmistöstressi ja kohtaaminen palveluissa

Vähemmistöstressillä tarkoitetaan ihmisen pitkäkestoista sisäistä ja sosiaalista painetta sen takia, että hän kuuluu erilaisena pidettyyn tai negatiivisesti arvotettuun vähemmistöryhmään. Vähemmistöstressillä on fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Vähemmistöstressi vaikuttaa myös ihmisen suhtautumiseen itseensä. Toissijainen asema yhteiskunnassa luo itse-epäilyä ja alentaa itsearvostusta, mikä voi johtaa siihen, että vähemmistöön kuuluva jää väkivaltaiseen parisuhteeseen, sillä hän ei usko löytävänsä lähelleen muita, jotka välittäisivät.

Vähemmistöön kuuluva voi reagoida vähemmistöstressiin siten, että hän ei halua olla liian hankala tai vaatia tai odottaa kohtuuttomia. Vähemmistöön kuuluva voi jättää sanoittamatta omia tärkeitä tarpeitaan ja tunteitaan aistiessaan, ettei niille välttämättä ole tilaa tai ymmärrystä. Tämä voi myös johtaa korostuneeseen käsitykseen, ettei palveluissa uskota kerrottua. Mikäli perheessä on tapahtunut paljon laiminlyöntejä voi nuori itsekin uskoa olevansa lähinnä ongelma muille. Sukupuolivähemmistöön kuuluvia nuoria tulisi tukea omien rajojen määrittämisessä ja suojaamisessa sekä omien elämäntavoitteiden ja -suunnitelmien suuntaamisessa. Nuori voi hyötyä turvaverkon rakentamisesta perheen ulkopuolisista läheisistä.

Suosituksia Suomelle

Muun muassa Euroopan neuvoston alainen Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI arvioi uusimmassa Suomea koskevassa raportissaan sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten yhdenvertaisuutta usealta eri kantilta. Raportin mukaan Suomen toimet muun muassa transfobista vihapuhetta sekä väkivaltaa vastaan ovat riittämättömiä.

Suomen tulisi suosituksen mukaan parantaa tiedonkeruuta vihapuheesta, jotta saadaan tarkempaa tietoa vihapuheen motiivista, kohderyhmästä ja tapausten etenemisestä syytteeseen. ECRI puuttuu raportissaan transfobisten viharikosten aliraportointiin sekä poliisin ja oikeuslaitoksen puutteelliseen osaamiseen tunnistaa viharikoksia. ECRI kiinnittää myös huomiota sateenkaarikoululaisten kokemaan väkivaltaan sekä heidän heikompaan terveydentilaansa ja patistaa viranomaisia lisäämään tukea sateenkaarikoululaisille.

Suomeen tarvitaan sateenkaaripoliittinen toimintaohjelma, jossa huomioidaan sukupuolivähemmistöt väkivallan ennaltaehkäisyssä, turvallisuusviranomaisten koulutuksessa sekä palveluiden sensitiivisyydessä.

Mitä sukupuolivähemmistöillä tarkoitettaan?

Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan transvestiitteja, transsukupuolisia, muunsukupuolisia, sukupuolettomia tai muita nais-mies-jaon ulkopuolelle jääviä ihmisiä sekä intersukupuolisia.

Transsukupuoliset ovat yleensä naisia tai miehiä, jotka kokevat sukupuoliristiriitaa syntymässä määritettyyn sukupuoleen. Transvestisuudessa on kyse sukupuolen ilmaisusta eli tarpeesta ilmentää sekä miestä että naista itsessään. Muunsukupuolisen sukupuoli voi olla omanlaisensa yhdistelmä mieheyttä ja naiseutta tai aivan jotain muuta ja ainutlaatuista. Jotkut muunsukupuoliset kokevat sukupuoliristiriitaa ja tarvitsevat samanlaisia sukupuolta vahvistavia hoitoja kuin transsukupuoliset. Käsitteellä intersukupuolisuus kuvataan laajaa joukkoa erilaisia kehon variaatioita, joissa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehonpiirteet eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolisuus on luonnollista kehojen moninaisuutta ja se pitää sisällään erilaisia kehon variaatioita.

Lotte Telakivi
Setan nuorisotyön vaikuttamisen asiantuntija
seta.fi

Lue koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2019