Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Vaikeneminen normalisoi häirintää ja väkivaltaa urheilussa

Blogi

Nuorten urheilijoiden kohdalla väkivalta ja häirintä normalisoituvat helposti, sillä he eivät välttämättä tiedosta, että kohtelu on vääränlaista, kirjoittavat Pauliina Lius ja Eeva Lehtinen. He ovat mukana Väestöliiton Et ole yksin -hankkeessa, joka auttaa seksuaaliväkivallan ja häirinnän, epäasiallisen käytöksen tai kiusaamisen kohteeksi joutuneita urheilijoita.

Pauliina Lius ja Eeva Lehtinen

Kiusaaminen, seksuaalinen häirintä sekä seksuaaliväkivalta ovat nousseet 2010-luvulla useaan otteeseen julkiseen keskusteluun. Keskustelun vilkastuessa ovat myös pohdinnat ilmiöiden yleistymisestä heränneet.

Keskustelussa olisi kuitenkin tärkeää miettiä myös sitä, kuinka hyvin ilmiö on tunnistettavissa. Vasta ilmiön tunnistamisen myötä voidaan tarkastella sen todellista yleisyyttä ja esiintyvyyttä. Tutkimusten myötä ilmiöt ovat tulleet näkyviksi ja nousseet laajempaan keskusteluun myös urheilumaailmassa.

Koskettaa meitä kaikkia

Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) 8.9.2020 julkaiseman tutkimuksen ”Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa” mukaan häirintä urheilussa on yleistä, mutta ei kuitenkaan yleisempää kuin muuallakaan yhteiskunnassa. Seksuaaliväkivalta sen sijaan on tutkimuksen mukaan huomattavasti muunlaista väkivaltaa ja seksuaalista häirintää harvinaisempaa urheilussa, niin kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Kun on kyse väkivallasta, yksikin tapaus on liikaa.

Kun on kyse väkivallasta, yksikin tapaus on liikaa. Väkivaltaan tulee suhtautua vakavasti.

Tutkimuksesta ilmenee, että nuori ikä, naissukupuolisuus ja korkealla tasolla kilpaileminen nostavat seksuaalisen häirinnän riskiä. Häirintään urheilussa pätevät samat lainalaisuudet kuin väkivaltaan muuallakin yhteiskunnassa. Myös urheilussa häirintä kytkeytyy kulttuurisiin rakenteisiin, kuten sukupuolten väliseen epätasa-arvoon sekä muihin eroihin yhteiskunnallisessa asemassa. Häirintä ja väkivalta eivät kuitenkaan kohdistu vain tiettyihin ihmisryhmiin, vaan koskettavat eri tavoin meitä kaikkia.

Naisten jalkapallo-ottelu

Hiljeneminen normalisoi häirintää

Tutkimukset osoittavat, että häirintää ja väkivaltaa tapahtuu lajista, seurasta ja yhteisöstä riippumatta. Usein häirintään ja väkivaltaan puututaan vasta siinä vaiheessa, kun aihe nousee pinnalle ensimmäisen julkisen tapauksen myötä. Tämä on ongelma, sillä hiljenemisen ja maton alle lakaisemisen kulttuuri ylläpitää rakenteita, jotka mahdollistavat häirintää ja väkivaltaa ja nostavat häirinnän kohteiksi joutuneiden kynnystä hakea apua ja kertoa kokemuksistaan.

Erityisesti nuorten urheilijoiden kohdalla väkivalta ja häirintä normalisoituvat helposti, sillä he eivät välttämättä tiedosta kohtelun olevan vääränlaista ja omia rajoja ylittävää. Tämän vuoksi koulutus sekä aiheesta puhuminen ja tiedottaminen ovat erityisen tärkeitä.

Tiedolla häirintää ja väkivaltaa vastaan

Et ole yksin on Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteishanke, jonka päämääränä on ehkäistä ja vähentää kiusaamista sekä seksuaalisen häirinnän ja kaikenlaisen väkivallan kokemuksia urheilussa. Hankkeen sekä lajiliittojen, Olympiakomitean ja SUEKin tekemän tärkeän häirinnän ja väkivallan vastaisen työn myötä keskustelua aiheesta on uskallettu käydä myös urheilun parissa.

Urheilijat, seuratoimijat ja valmentajat ovat löytäneet tukipalveluiden pariin, ja ihmisten tietoisuus epäasiallisesta käytöksestä on lisääntynyt. Yksi laji kerrallaan on uskaltanut kysyä: ”Koskettaako väkivalta ja häirintä meitäkin?” ja “Pitääkö meidänkin toimia asian ehkäisemiseksi?”. Ilmiön käsittely on ollut toisinaan kivuliasta, ja moni laji on joutunut mediamyllytyksen keskelle yksittäisten häirintä, kiusaamis- ja jopa väkivaltatapausten myötä.

Avoimuudella kohti häirintävapaampaa urheilua

Keskustelu häirinnästä saattaa herättää monenlaista huolta urheiluyhteisöissä. Saatetaan pelätä yksilöiden, urheilun, oman seuran tai jopa lajin maineen puolesta.

Siellä, missä asioista voidaan puhua avoimesti, ihmiset uskaltavat myös kertoa kokemuksistaan ja he kokevat tulevansa kuulluksi.

Ilmiön tunnistaminen, siitä puhuminen ja sen tutkiminen kuitenkin toimii usein päinvastoin. Siellä missä ilmiöt tehdään näkyviksi, ilmiöihin myös puututaan ja tehdään töitä epäasiallisen käytöksen kitkemiseksi. Siellä, missä asioista voidaan puhua avoimesti, ihmiset uskaltavat myös kertoa kokemuksistaan ja he kokevat tulevansa kuulluksi.

Huolestaan huolimatta lajiliitot, urheiluseurat ja suomalainen urheilu ovat tarttuneet toimeen ja lähteneet edistämään turvallisempaa urheilukulttuuria. Työtä on tehty sekä yksittäisten tapausten parissa että muuttamalla rakenteita, luomalla toimintamalleja ja palveluita sekä kouluttautumalla.

Häirinnänvastainen työ vaatii kärsivällisyyttä

SUEKin tutkimuksen tulokset osoittivat myös sen, että suurin osa tutkimukseen vastanneista ei tiennyt, oliko oma lajiliitto tehnyt toimia häirinnän ja väkivallan ennaltaehkäisemiseksi. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että matka ilmiön tunnistamisesta ja häirinnän vastaisesta työstä ruohonjuuritasolle on joskus pitkä.

Häirintää ja väkivaltaa ehkäisevän työn tulokset eivät tule näkyviksi kovin nopeasti. Ennaltaehkäisy vaatii isojen rakenteiden ja urheilukulttuurin muuttamista. Se vaatii aikaa, työtä, viestintää, ihmisten kohtaamista ja jopa epämukavuuden sietämistä.

Turvallisempaa urheilua meille kaikille

Keskustelukulttuurin herättäminen on olennainen osa prosessia kohti turvallisempaa urheilumaailmaa. Vaikeistakin asioista pitää uskaltaa puhua ilman pelkoa leimaantumisesta. Keskustelun tulee olla ennakoivaa ja ennaltaehkäisevää, mutta samalla avoimeen keskusteluun rohkaisevaa.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä turvallisuuden perusajatus on se, että kaikki hyötyvät siitä. Turvattomuus ja epätasa-arvoisuus lankeaa lopulta kaikkien harteille, mutta eniten niiden, jotka ovat muutenkin haavoittuvaisessa asemassa. Tärkeintä on muistaa, että turvallisemman urheilukulttuurin luominen edistää meidän kaikkien hyvinvointiamme. Tämä työ on yhteinen ja meidän kaikkien on oltava mukana.

Väestöliiton Et ole yksin -hanke on Suomen ensimmäinen kohdennettu tukipalvelu, johon seksuaaliväkivallan ja häirinnän, epäasiallisen käytöksen tai kiusaamisen kohteeksi joutunut urheilija tai urheilutoimija voi olla yhteydessä ja saada apua.

Teksti:

Eeva Lehtinen työskentelee Väestöliitossa nuorten seksuaalikasvatuksen ja seksuaaliväkivallan asiantuntijana ja on mukana Et ole yksin -hankkeessa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri, aineenopettaja, seksuaalineuvoja ja seksuaaliterapeutti.

Pauliina Lius työskentelee Väestöliiton Et ole yksin -hankkeessa seksuaaliväkivallan asiantuntijana. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja, seksuaalineuvoja ja opiskelee seksuaaliterapeutiksi.

Lähteenä on käytetty Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n tutkimusta ”Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa.”

Lue lisää