Joskus verkkopankkihuijaustapauksissa asiakas ja pankki ovat eri mieltä siitä, johtuiko huijaus uhrin huolimattomuudesta vai onko pankilla vastuuta tapahtuneesta.
Kuluttajaliiton lakimies Emmi Meriranta neuvoo, että silloin asia kannattaa viedä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEen, joka antaa maksutta neuvontaa, selvittelyapua ja suositusluontoisia ratkaisuja pankki- ja sijoitusasioissa.
FINEen tuleekin aiempaa enemmän ratkaistavaksi riita-asioita esimerkiksi verkkotunnusten oikeudettomasta käytöstä (YLE). ”FINEn kanssa eri mieltä oleva voi valittaa asiasta tuomioistuimeen, mutta sinne lähtemistä kannattaa harkita tarkemmin”, Meriranta sanoo.
Tärkeä pankin ja asiakkaan vastuuta määrittävä seikka on, katsotaanko asiakkaan toimineen tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Törkeän huolimattomuuden määrittely ei kuitenkaan ole yksiselitteistä.
Jos uhri ei ole toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, vastuu on enintään 50 euroa
Millainen uhrin kuluttajansuoja on pankin suuntaan, jos uhrilta on huijattu pankkitunnukset ja niiden avulla viety rahat suoraan omalta tililtä?
”Jos uhrin tililtä katoaa yllättäen rahaa tai luottokortille ilmestyy sinne kuulumattomia veloituksia, maksupalvelulaki määrittää pankin ja uhrin välistä vastuunjakoa. Rikoksen tekijän vastuu määrittyy rikoslain kautta”, Emmi Meriranta kertoo.
Maksupalvelulaissa luetellaan tilanteet, joissa asiakas vastaa huijauksen kautta menetetyistä rahoista. Tällaisia ovat muun muassa tapaukset, joissa maksuväline on luovutettu ulkopuoliselle tai ei ole kohtuullisin toimin huolehdittu maksuvälineestä tai pankkitunnuksista. Kohtuulliset toimetkin arvioidaan tilannekohtaisesti.
”Eräässäkin tapauksessa pankki oli lähettänyt erikseen asiakkaalleen varoituksen, että asiakkaan yrittämä tunnistautuminen saattaa olla huijaus ja pankkitunnukset saattavat näin päätyä ulkopuoliselle. Asiakas oli pankin ilmoituksesta huolimatta tehnyt tunnistautumisen loppuun saakka. Eli kohtuulliset toimet voisivat olla esimerkiksi se, että reagoidaan jollain tavalla pankin varoituksiin.”
”Kuluttaja voi olla varomaton, ja tämä ei ole vielä sama kuin törkeän huolimaton.”
Merirannan mukaan kohtuullisina toimina näytettäisiin pidettävän myös sitä, että selviin kirjoitusvirheisiin ja vastaaviin huijauksille tyypillisille piirteisiin kiinnitetään huomiota.
”Esimerkiksi sitäkin pidetään huolellisena menettelynä, että maksuvälinettä ja pankin kirjautumistietoja säilytetään erikseen, eli vaikkapa korttia lompakossa ja tunnuslukua kotona lipastossa.”
Vaikka kuluttaja olisikin toiminut huolimattomasti, hänen vastuunsa on tällaisissa tilanteissa enintään 50 euroa. Jos kuluttaja taas on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, 50 euron rajaa ei ole.
Lisäksi lain mukaan kuluttaja ei vastaa oikeudettomasta käytöstä sen jälkeen, kun kuluttaja on tehnyt pankille ilmoituksen esimerkiksi tunnusten joutumisesta ulkopuoliselle.
Arvioitavaksi siis usein tulee, milloin kuluttaja on toiminut törkeän huolimattomasti.
Kuluttajan varomattomuus ei ole yhtä kuin törkeä huolimattomuus
Maksupalvelulain mukaan vastuu kuuluu asiakkaalle, jos hän on toiminut ”tahallisesti tai törkeän huolimattomasti”. Miten törkeä huolimattomuus määritellään?
”Arviointi on korostuneen tapauskohtaista. Ei ole yksinkertaista ja kaikenkattavaa tapaa sanoa, minkälainen käytös on törkeän huolimatonta, vaan FINE tai tuomioistuin arvioi sitä kokonaisuutena. Esimerkiksi kortin tunnusluvun ja kortin säilyttämistä yhdessä on pidetty törkeänä huolimattomuutena”, Emmi Meriranta sanoo.
Hänen mukaansa yleisesti siis arvioidaan sitä, onko käyttäjä selvästi piittaamaton maksuvälineidensä hallintaan ja käyttöön liittyvistä turvallisuusriskeistä.
”Kuluttaja voi olla varomaton, ja tämä ei ole vielä sama kuin törkeän huolimaton.”
Törkeän huolimattomasti toimimisen lisäksi tarkastellaan samalla, onko asiakas noudattanut pankin turvallisuusohjeita. Nämä turvallisuusohjeet ovat usein osa niin sanottua sopimuskokonaisuutta, johon asiakas sitoutuu. Meriranta kehottaakin tutustumaan oman pankin turvallisuusohjeisiin. Niissä kerrotaan usein esimerkiksi, ettei pankki ole koskaan yhteydessä asiakkaaseensa lähettämällä esimerkiksi tekstiviestin, joka sisältää linkin.
”Pankkien järjestelmien kerrotaan estävän epäilyttäviä siirtoja. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Näemme sen esimerkiksi Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn ratkaisukäytännöstä, jossa hyvinkin erikoiset siirrot saattavat mennä läpi.”
Kuinka vahinkoja voi välttää?
Emmi Merirannan mukaan oma huolellisuus on todella tärkeää. Jos jokin asia epäilyttää, se kannattaa varmistaa.
”Esimerkiksi jos saa yhteydenoton eikä ole varma, onko se omalta pankilta, on parempi pyrkiä muita reittejä varmistumaan, onko kyseessä todella oman pankin yhteydenotto. Esimerkiksi erikoisesta tekstiviestistä voi soittaa pankkiin, ja puhelu kannattaa tehdä netistä yleisesti pankille löytyvään asiakaspalvelunumeroon – ei siihen tekstiviestin mukana tulleeseen. Tai jos tekstiviestissä on linkki ja kerrotaan, että ”sinulle on verkkopankissa viesti”, voit kirjautua tavanomaiseen tapaan verkkopankkiisi pankin kotisivujen tai mobiilisovelluksen kautta ja tarkistaa onko viestejä. Ei siis koskaan linkkiä klikaten. Kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä omaan pankkiin epäilyttävien tilanteiden selvittämiseksi – ja etenkin jos epäilee jo tulleensa huijatuksi.”
Lähtökohtaisesti verkkopankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai sähköisellä henkilökortilla ja lukijalla tunnistautuminen on turvallista, kunhan käyttää niitä huolellisesti.
Verkkokaupoissa asioidessa kannattaa yleensä käyttää luottokorttia, jolloin luottokortin myöntäjä voi olla korvausvelvollinen huijauksen sattuessa.
Luottokortin käyttökään ei toisaalta takaa, että huijattu saa rahansa takaisin.
”Luottokortteihin liittyy luottokortin myöntäjän yhteisvastuu. Tällöin luottokortin myöntäjä voi olla korvausvelvollinen, jos luottokortilta on maksettu epäluotettavalle taholle, joka ei toimitakaan omaa osuuttaan sopimuksesta esimerkiksi kaupasta. Tähän pääsääntöön on poikkeuksia ja yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että maksuntekijän on noudatettava kortin myöntäjän ehtoja”, Meriranta kertoo.
Luottokortin myöntäjä voi sopimusehdoissaan edellyttää, että luottokortilla maksetaan vain kansainväliseen maksujärjestelmään (esimerkiksi Visa-tunnus) hyväksytyille maksunsaajille. Jos maksun tekee jollekin muulle, kun vahvistetulle maksunsaajalle, voi kortin myöntäjä sanoa, että palveluehtoja on rikottu.
”Huijareissa saattaa olla tunnuksen saaneita, mutta toivottavasti suurin osa on ilman tätä tunnusta.”
Emmi Merirannan mukaan FINE on ratkaisukäytännössään katsonut, että ”pankilla ei ole velvollisuutta valvoa tai estää yksittäisille maksunsaajille korttijärjestelmän puitteissa tapahtuvien ja järjestelmän vaatimukset suoritusten veloittamisen osalta muodollisesti oikein täyttävien suoritusten toteutumista”. Pankilla ei ole siis velvollisuutta puuttua kaikkiin hiemankin epäilyttäviin maksuihin.
”Eräässä tapauksessa asiakas oli itse syöttänyt maksukorttinsa tiedot Visa-tunnuksen saaneelle taholle, joka sitten ryhtyi tekemään kortilta veloituksia, joihin ei ollut lupaa. Tässä tapauksessa katsottiin, että vaikka pankilla on velvollisuus estää petollisia maksutapoja, ei pankin voida olettaa pystyvän puuttumaan ja estämään kaikkia maksuja, joilta puuttuu peruste, jos ne muodollisesti näyttävät oikeilta pankin suuntaan”, Meriranta kertoo.
Neuvontaa ja digitukea on tarjolla
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE antaa maksutonta neuvontaa ja selvittelyapua sekä suositusluonteisia ratkaisuja vakuutus-, pankki-, ja sijoitusasioissa.
”Jos esimerkiksi pankin vastuu, muut juridiset kysymykset tai huijaukset yleisesti askarruttavat, myös Kuluttajaliiton jäsenneuvonta auttaa”, kertoo Kuluttajaliiton lakimies Emmi Meriranta. Jäsenneuvonta on suunnattu Kuluttajaliiton jäsenille, ja jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa.
Digituessa kannattaa kääntyä pankkiasioinnin osalta oman pankin puoleen. Myös esimerkiksi Kela tarjoaa tukea omien digipalveluidensa käyttöön. Yleistä digitukea tarjoavat monet kunnat, kirjastot ja digitukijärjestöt.
”Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-sivustolta löytyy myös digituen opastuspaikkakartta, josta löytyy tietoa digiopastuksesta ympäri Suomen”, Meriranta sanoo.
Nettihuijaus voi tapahtua kenelle tahansa | Näin tunnistat nettihuijauksen ja vältyt siltä | Sijoituspetokset