Viharikos

Viharikos on rikos, joka kohdistuu henkilöön sen takia, että rikoksen uhri kuuluu johonkin kansalliseen, uskonnolliseen, etniseen, seksuaaliseen tai muuhun vastaavaan kansanryhmään. Viharikoksen motiivina on tekijän ennakkoluulo tai viha kyseistä kansanryhmää kohtaan. Suomen rikoslain 6 luvun 5 §:n mukaan rangaistusta voidaan koventaa, kun rikoksen motiivina on viha kansanryhmää kohtaan.

Tehty rikos on useimmiten pahoinpitely, kunnianloukkaus tai omaisuuteen kohdistunut vahingonteko. Rangaistusta voidaan koventaa, kun teon vaikuttimena on ollut uhrin rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai vammaisuus. Viharikokseksi riittää, että tekijä on olettanut uhrin kuuluvan tällaiseen ryhmään. Myös syrjintä ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat tyypillisiä viharikoksia.

Yli 80 prosenttia Suomessa poliisin kirjaamista viharikoksista on rasistisia rikoksia. Myös uskonto, vammaisuus sekä seksuaalinen suuntautuminen näkyvät poliisin tilastoissa viharikosten motiiveina.

Viharikoksen uhriksi joutuminen aiheuttaa vakavia seurauksia uhrille, hänen läheisilleen ja myös laajemmalle yhteisölle. Viharikos kohdistuu uhrin identiteettiin ja voi aiheuttaa eristäytymistä ja pelkoa muissakin samaan kansanryhmään kuuluvissa. Pelkoa lisää myös se, että uhriksi voi joutua uudestaan, koska edustaa jotain vähemmistöä.

Viharikoksen uhriksi joutuneen ei itse tarvitse tietää onko teon taustalla vihamotiivi. Rikoksesta kannattaa tehdä rikosilmoitus poliisille ja on tärkeää kertoa poliisille kaikki rikokseen liittyvät asiat, myös epäilyt rikoksen tekijän mahdollisesta motiivista. Rikosilmoituksen voi lain mukaan tehdä kielellä, jota uhri ymmärtää. Poliisin tulee tarvittaessa järjestää tulkkaus.

Rikosuhripäivystyksen palvelut

Oikeusministeriön videot: Viharikokset ja vihapuhe viittomakielellä:

Viharikos

Lue lisää