Blogi
Blogi perustuu kirjoittajan tasa-arvopäivillä 9.10.2025 pitämään puheenvuoroon sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien suojelusta ja tukemisesta
Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat edelleen yksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista. Väkivalta jättää jälkiä, jotka ulottuvat pitkälle elämään. Pahimmallaan kyse on henkirikoksista; parisuhdekumppanin surmaama nainen on toiseksi yleisin henkirikostyyppi Suomessa.
Uhrien yksilöllisessä riskinarvioinnissa on selkeitä puutteita, eikä järjestelmämme tällä hetkellä vastaa kansainvälisiä velvoitteita.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen totesi maaliskuussa 2025 tekemässään ratkaisussa, että Suomesta puuttuu selkeä lainsäädäntö ja käytännöt systemaattiseen riskinarviointiin ja riskien hallintaan, vaikka kansainväliset sopimukset niitä edellyttävät. Päätös liittyi tapaukseen, jossa nainen joutui surmatuksi entisen kumppaninsa toimesta, vaikka oli useasti ilmoittanut poliisille muun muassa uhkailusta ja lähestymiskiellon rikkomisista.
RIKUn tuki uhrin suojelussa
Uhrien tukijärjestelmä on Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi parantunut kansainvälisten velvoitteiden ansiosta. Tukipalvelut kärsivät kuitenkin edelleen resurssivajeesta.
RIKUn eri palveluissa on vuosittain noin 30 000 uhria, heidän läheistään ja rikosasian todistajaa. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista, ja sen taustalla on oikeusministeriön antama julkinen palveluvelvoite.
Noin kolme neljäsosaa RIKUn asiakkaista on naisia. Suurin asiakasryhmä on lähisuhde- tai seksuaaliväkivallan uhrit.
Palvelut perustuvat EU:n rikosuhridirektiiviin, jonka mukaan yksi uhrien yleisten tukipalveluiden tehtävä on ”toissijaisen ja toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riskiä ja ehkäisemistä koskevaa neuvontaa, jolleivät muut julkiset tai yksityiset palvelut sitä muuten tarjoa”.
RIKU neuvoo ja tukee asiakkaitaan heidän suojelemisekseen muun muassa:
- turvasuunnitelman laatimisessa
- lähestymiskieltoon liittyvissä kysymyksissä
- osallistumalla MARAK-ryhmiin, joissa arvioidaan väkivallan riskiä moniammatillisesti ja autetaan uhreja kokonaisvaltaisesti näissä tilanteissa
- neuvomalla poliisin tekemään oikeusprosessia koskevaan suojelutarpeen arviointiin liittyvissä kysymyksissä
- tukemalla asiakasta oikeudenkäynnissä
Tukihenkilön läsnäolo poliisikuulustelussa tai oikeudenkäynnissä tekee monelle tilanteesta turvallisemman ja vähentää rikosprosessin aiheuttamaa lisäkuormitusta.
Kansainväliset velvoitteet tiukentuvat
Kansainvälisten velvoitteiden ansiosta Suomen tukijärjestelmä rikoksen uhreille on vahvistunut, mikä on selvästi parantanut uhrien asemaa.
Esimerkkejä on useita. Vuonna 2015 ratifioitu Istanbulin sopimus toi mukanaan ympärivuorokautisen Nollalinjan ja SERI-tukikeskusten verkoston tukemaan seksuaaliväkivallan uhreja. Vuonna 2016 toimeenpantu EU:n rikosuhridirektiivi toi yleiset rikosuhripalvelut valtion vastuulle ja loi perustan RIKUn nykyiselle palvelutehtävälle.
Tarvitaan päätöksiä, jotka vahvistavat uhrien suojaa pysyvästi.
Lähivuosina toimeenpantavat uhrien asemaa säätelevät uudet tai uudistetut direktiivit tulevat entisestään vahvistamaan uhrien tukipalveluita ja viranomaisten velvollisuutta arvioida uhrien yksilöllisiä suojelutarpeita sekä tehdä yhteistyötä tukipalvelujen kanssa.
Uusi naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi laadittu direktiivi edellyttää viranomaisilta järjestelmällistä riskinarviointia, jossa tulee muun muassa huomioida toistuvan väkivallan riski, vainoaminen, tekijän päihteiden käyttö ja aseiden hallussapito. Lisäksi viranomaisten tulee arvioida uhrien tukitarpeet. Tämä direktiivi on toimeenpantava kesällä 2027.
Mitä nyt tarvitaan?
Naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan vähentäminen vaatii rakenteellisia muutoksia ja poliittista tahtoa. Tarvitaan päätöksiä, jotka vahvistavat uhrien suojaa pysyvästi:
- Riskinarvioinnista on tehtävä lakisääteistä ja järjestelmällistä.
- Lähestymiskieltojen ja teknisen valvonnan käyttöä on tehostettava, käsittelyaikoja lyhennettävä.
- MARAK-työstä on tehtävä systemaattinen, vakiintunut osa uhrien suojelujärjestelmää kaikkialla Suomessa.
- Matalan kynnyksen järjestölähtöisten tukipalveluiden resursseja on vahvistettava – ei heikennettävä.
- Turvakodeille on taattava riittävä rahoitus ja valtakunnallinen kattavuus.
- Kaikille hyvinvointialueille on luotava selkeät väkivallan vastaisen työn koordinaatiorakenteet ja riittävät resurssit uhrien tukemiseen.
Direktiivien toimeenpanossa Suomen on tähdättävä parempaan kuin vähimmäisvaatimusten täyttymiseen. On varmistettava, ettei kansainvälisten säädösten edellytyksistä ole jatkossa epäselvyyttä.
Leena-Kaisa Åberg
RIKUn toiminnanjohtaja