#Metoo: seksuaalinen häirintä ja laki
Metoo-kampanja on nostanut esiin seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun. Vaikka tärkeimmät tavat puuttua häirintään ja ahdisteluun löytyvät muualta kuin lainsäädännöstä, käytettävissä on myös lakiin perustuvia keinoja. Käymme tässä kirjoituksessa lyhyesti läpi keskeiset lainsäännökset, joilla voi puuttua vakavimpiin tapauksiin.
Häirintä tasa-arvolaissa
Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä ovat tasa-arvolain mukaan syrjintää ja sellaisena kiellettyä. Tasa-arvolaissa myös määritellään tällainen häirintä. Se voi olla sanallista, sanatonta tai fyysistä ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.
Tasa-arvolain mukainen häirinnän kielto koskee seksuaalista sekä sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa häirintää. Sukupuoleen perustuva häirintä voi ilmetä esimerkiksi halventavana puheena toisesta sukupuolesta. Tutkimusten mukaan seksuaalivähemmistöt ja erityisesti transsukupuoliset joutuvat usein häirinnän kohteeksi. Sen vuoksi sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua koskeva laajennus lisättiin lakiin vuonna 2014.
Tasa-arvolain mukaisen syrjinnän ei tarvitse olla tahallista, vaan lain mukaan siinä arvioidaan toiminnan vaikutuksia. Siten esimerkiksi hauskaksi tarkoitettu huumorikin voi olla häirintää, jos sen todelliset vaikutukset ovat syrjiviä. Häirinnän vaikutukset on täsmennetty laissa siten, että häirintää on toiminta, joka luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai ahdistavan ilmapiirin. Siten mikä tahansa yksittäinen vitsi ei ole häirintää, vaan toiminnan täytyy olla jossain määrin jatkuvaa ja vakavaa, jotta tällainen ilmapiiri voi syntyä.
Kohteen suhtautumisella on merkitystä, sillä käytöksen täytyy olla ei-toivottua. Jokin käyttäytyminen, kuten fyysinen häirintä, koskettelu tai käsiksi käyminen voidaan pääsääntöisesti ymmärtää ei-toivotuksi. Myös verbaalinen häirintä voi olla selvästi ei-toivottua. Esimerkiksi homottelu ja huorittelu on luonteeltaan tällaista. Usein sanallinen käyttäytyminen voi olla tulkinnanvaraista. Joku voi kokea sen häiritseväksi, kun taas toisen tarkoitus on olla hauska. Tällöin on tarpeen ilmaista se, että käytös on ei-toivottua.
Käytännössä kohde voi kokea hankaliksi tilanteet, joissa häiritsijä on työnantaja tai esimies. Tällöin häiritsijän ja häirityn välinen valtasuhde tekee asiasta huomauttamisen vaikeaksi, usein se tuntuu jopa mahdottomalta. Tästäkin syystä on hyvin tärkeää, että työpaikkojen toimintamallit häirinnän esille nostamisesta ja käsittelemisestä ovat kunnossa ja yleisesti tiedossa. Esimiesasemassa olevien henkilöiden olisi tärkeää tunnistaa valta-asemansa, ja siitä tulisi myös keskustella esimieskoulutuksissa.
Tasa-arvolaki koskee pääosin työelämää ja työnantajan vastuuta. Jos työnantajan tietoon tulee häirintää, eikä siihen puututa, työnantaja voi joutua taloudelliseen hyvitysvastuuseen häirinnän kohteena olleille.
Yli 30 henkilön työpaikoilla ja oppilaitoksissa tulee olla tasa-arvosuunnitelma ja siinä tiedot tasa-arvoyhdyshenkilöstä ja prosesseista. Häirintää kokeneen tulisi aina voida kääntyä yhdyshenkilön puoleen luottamuksellisesti. Useinkaan häiritty ei halua viedä asiaa eteenpäin omalla nimellään. Hänellä on täysi oikeus jättää asia siihen. Siitä huolimatta työnantajan piirissä voidaan toteuttaa monia eri toimia häirinnän lopettamiseksi, kuten työhyvinvointikartoituksia, kehityskeskustelujen suunnittelua ja työterveystoimia. Kouluissa voidaan kiinnittää asiaan erityistä huomiota ja käsitellä käyttäytymissääntöjä eri oppitunneilla.
Tasa-arvolain sanktiot eivät kohdistu häiritsijään. Työnantaja voi kuitenkin kohdistaa häiritsijään ankariakin työoikeudellisia toimia, kuten varoituksen ja viime kädessä jopa irtisanomisen. Ensivaiheessa tilannetta voidaan pyrkiä muuttamaan keskusteluin ja työilmapiirin kehittämistoimin.
Tasa-arvolain konkreettiset säännökset koskevat työpaikkoja ja oppilaitoksia. Niiden ulkopuolelle sanktiot eivät ulotu. #Metoo-kampanja onkin tuonut esiin eri aloilla, kuten elokuva-alalla tapahtuneita häirintätapauksia. Alan järjestöissä voidaan tehdä erilaisia selvityksiä, jotka voivat johtaa toimenpiteisiin. Selvityksissä on tärkeää taata osallistujille anonymiteetti.
Seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän selkeä määrittely on tasa-arvolain vahvuus. Lain nojalla ei ole tullut monia tapauksia tuomioistuimiin. Lain edellyttämä tasa-arvosuunnitelma auttaa työpaikkoja ja oppilaitoksia selvittämään ongelman olemassaoloa ja laatimaan sisäiset toimintatavat.
Seksuaalinen ahdistelu rikoslaissa
Vuonna 2014 rikoslakiin tuli säännös seksuaalisesta ahdistelusta. Sen mukaan koskettelemalla tehty, seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava teko on rangaistava. Rangaistus voi olla sakko tai korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta. Käytännössä seurauksena on yleensä sakkoa.
Seksuaalisesta ahdistelusta on tehty yli tuhat rikosilmoitusta kolmessa vuodessa lain muutoksen voimaan tulon jälkeen. Tuomioita oli annettu 65. Helsingin Sanomat kokosi tuomiot käräjäoikeuksista. Niissä tuli esiin tapausten kirjoa. Yleensä uhrin rintoihin tai vastaaviin henkilökohtaisiin kehon osiin oli käyty yllättäen käsiksi julkisella paikalla. Osassa tapauksia kuvattiin varsin kovakouraisiakin kähmimisiä. Uudelle säännökselle näyttääkin olleen suurempi tarve kuin lakia säädettäessä osattiin odottaa.
Osa tuomioista vaikutti koskevan varsin vakavia tapauksia, jotka olisi voitu käsitellä myös vakavampina seksuaalirikoksina. Rikoslaissa on seksuaaliseen tekoon pakottamista koskeva säännös, joka voi tulla sovellettavaksi silloin, kun teon kohteena olevalla henkilöllä ei ole mahdollisuutta päästä pois tilanteesta. Sen maksimirangaistus on kolme vuotta vankeutta.
Sanallinen ahdistelu ei kuulu seksuaalisen ahdistelu rikostunnusmerkistöön. Se voi kuitenkin täyttää kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Kunnianloukkaus kohdistuu toisen henkilön yksilöön ja ominaisuuksiin, eikä se suoranaisesti ota huomioon seksuaaliseen ahdisteluun liittyvää yleisempää seksuaalisen vallan käyttöä.
Toisin kuin muut seksuaalirikokset, seksuaalisen ahdistelun tutkiminen ja vieminen oikeuteen edellyttävät sen kohteen tekemää syytepyyntöä. Samoin kunnianloukkaus ja laiton uhkaus ovat pääsääntöisesti tällaisia asianomistajarikoksia. Vain erityisen painavista syistä syyte voidaan nostaa viran puolesta.
Seksuaalisen ahdistelun lisääminen rikoslakiin vuonna 2014 on osoittautunut perustelluksi. Säännös on selvästi ollut tarpeellinen. Keskustelu siitä, pitäisikö sanallinen seksuaalinen ahdistelu säätää rikokseksi, olisi nyt paikallaan. Tällainen ahdistelu voi olla pitkäaikaista, ja siihen voi liittyä valta-aseman väärinkäyttöä. Tällöin myös sen aiheuttamat seuraukset voivat olla kohteelle varsin raskaita. Kaikissa tapauksissa työnantajaan kohdistuvat sanktiot eivät ole käytettävissä.
Työturvallisuus
Työturvallisuuslain nojalla voidaan puuttua työpaikan olosuhteisiin, jos ne vaarantavat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden. Pitkäaikainen seksuaalinen häirintä voi olla terveydelle hyvinkin vahingollista, varsinkin jos työntekijä kokee olevansa puolustuskyvyttömässä asemassa, josta käsin on hyvin vaikea yrittää toimia. Työnantaja on velvollinen ryhtymään toimiin terveydellistä vaaraa aiheuttavan häirinnän poistamiseksi. Työturvallisuuslain nojalla on myös nostettu syytteitä työpaikkakiusaamisesta, jossa on ollut seksuaalista sävyä.
Työturvallisuuslain vahvuus on sen noudattamista valvova organisaatio sekä työpaikoilla että valtionhallinnossa. Työpaikoilla tulee olla työsuojeluvaltuutettu. Työsuojeluviranomaisilla on koko maan kattava organisaatio. Heillä on myös valtuudet tehdä tarkastuksia ja antaa määräyksiä epäkohtien korjaamiseksi.
Lopuksi
Seksuaalinen ja muu häirintä pitäisi aina pyrkiä käsittelemään mahdollisimman lähellä itse tapahtumia. Tärkeintä on kuitenkin edistää asennemuutosta. Työpaikoilla, oppilaitoksissa ja vapaa-ajan toiminnassa pitäisi luoda sellainen ilmapiiri, että ihmiset uskaltaisivat kertoa kokemistaan loukkauksista joko suoraan kyseiselle henkilölle tai ainakin jollekulle muulle. Häirintään voidaan puuttua, eikä kenenkään pidä jäädä kokemuksensa kanssa yksin. Häirintä tehdään mahdolliseksi, jos kukaan ei välitä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.
Silti lainsäädännöllä on oma merkityksensä ja se antaa keinoja puuttua vakavimpiin tapauksiin. Lainsäädäntö velvoittaa myös laatimaan toimintaohjeita ja nimeämään tahoja, kuten tasa-arvoyhdyshenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, joiden tulisi osata toimia häirintätapauksissa. Pelkästään lainsäännösten ja osaavien henkilöiden olemassa olo on omiaan ehkäisemään häirintää.
Johanna Niemi
OTT, Suomen Akatemian Minna Canth professori
Heini Kainulainen
yliopistonlehtori, OTT, kriminologian dosentti, Turun yliopisto
Kuvassa Johanna Niemi ja Heini Kainulainen, KUVA: Tarja Linden.
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2018.
Lue lisää:
Kriittiset pisteet seksuaalirikoksen uhrin polulla