Kriittiset pisteet seksuaalirikoksen uhrin polulla

Tukihenkilö toimii uhrin rinnalla tunnemyrskyn keskellä

Suomessa tapahtuu poliisin yleisen arvion mukaan noin 15 000 seksuaalirikosta vuosittain, joista vain noin 10–13 prosenttia päätyy tutkittavaksi. Rikosuhripäivystyksen työntekijät ja koulutetut tukihenkilöt ovat aina valmiita auttamaan ja tukemaan seksuaalirikoksen uhreja sekä ohjaamaan heitä tarvittaessa eri palvelujen piiriin.

Seksuaalirikoksen kohteeksi voi joutua maassamme kuka tahansa, missä ja milloin tahansa. Seksuaalirikoksen tekijä voi olla uhrille entuudestaan hyvinkin tuttu ja luotettava henkilö tai täysin tuntematon. Seksuaalirikoksessa on kysymys aina alistamisesta ja vallan väärinkäytöstä. Seksuaalirikos on uhrille traumaattinen kokemus, minkä seurauksena uhri voi kokea monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

Seksuaalirikosten todellista määrää ei voida faktana päätellä, sillä suurin osa ei tule poliisin tietoon. Positiivisena asiana voidaan kuitenkin sanoa, että viime vuosina yhä lisääntynyt avoin keskustelu seksuaalirikoksista on madaltanut uhrien kynnystä tehdä rikosilmoituksia sekä ottaa yhteyttä eri palveluihin avun saamiseksi. Rikosuhridirektiivi säätää rikoksen uhrien oikeuksista koskien heille annettavaa tietoa, tukea ja suojelua sekä heidän osallistumistaan rikosoikeudellisiin menettelyihin. Direktiivin myötä poliisille on tullut velvoite rikosten uhrien ohjaamiseksi uhripalveluihin sekä uhrien suojelutarpeen huomioimiseksi prosesseissa.

Tukihenkilö uhrin tukena

Rikosuhripäivystyksessä toimii satoja koulutettuja vapaaehtoisia tukihenkilöitä ympäri Suomen ja heillä jokaisella on suuri merkitys koko toiminnalle. Tukihenkilöiden tehtävänä on kuunnella ja tukea rikoksen kohdannutta henkilöä sekä seisoa hänen rinnallaan läpi oikeusprosessin tutkintapyynnöstä oikeudenkäyntiin. Tukihenkilö neuvoo tuettavaa monenlaisissa tilanteissa ja käy hänen kanssaan esimerkiksi eri virastoissa, opastaa täyttämään lomakkeita ja on mukana oikeudenkäynnissä.

Tukisuhteessa huomioidaan aina asiakkaan tilanne yksilöllisesti. Rikosuhripäivystyksen palveluksessa kolmisen vuotta toiminut Oulun seudun palvelupisteen toiminnanohjaaja Inka Poikela kertoo, että tärkeää tukihenkilön toiminnassa on kuunnella asiakasta ja tukea häntä eri tilanteissa joutumatta itse uhrin tunnemyrskyn keskelle.
– Meillä Oulun seudulla toimii tällä hetkellä 22 aktiivista vapaaehtoistoimijaa, joista noin puolet myös tukisuhteissa. Tukihenkilön täytyy osata tukisuhteen aikana hallita omat tunteensa ja empatiansa niin, ettei hän itse lähde mukaan tuettavan tunteiden myllerrykseen tai ohjaa häntä liikaa eri tilanteissa. Tukihenkilö on puolueeton rinnalla kulkija, jonka tehtävänä on tukea ja neuvoa asiakasta eri palveluihin, mutta ei tyrkyttää niitä, hän painottaa.

Kuvassa Oulun palvelupisteen toiminnanohjaajat Tanja Korkala ja Inka Poikela ohjaavat ja kouluttavat RIKUn tukihenkilöitä. KUVA: Minna Korva-Perämäki.

Poikela jatkaa, että tukisuhteiden pituus voi vaihdella hyvinkin paljon; kertakontaktista jopa useampaan vuoteen.
– Meille tulee vaihtelevasti yhteydenottoja liittyen seksuaalirikoksiin. Yleisimmin meihin otetaan yhteyttä liittyen itse rikosprosessin etenemiseen sekä tukihenkilön saamiseksi prosessin ajaksi. Suurin osa meille soittavista henkilöistä on täysi-ikäisiä uhreja, mutta joskus meille soittaa myös alaikäisen uhrin vanhempi, joka kysyy neuvoa perheen tilanteeseen. Tällöin pyrimme huomioimaan perheen muutkin jäsenet ja ohjaamaan heidätkin tarvittavien palveluiden piiriin. Tarvittaessa teemme lastensuojeluilmoituksen.

Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus, vaan sen avulla pyritään saamaan perheelle mahdollisimman kattavasti apua ja tukea vaikeaan tilanteeseen, Inka Poikela painottaa.

Oikeudenkäynnin raadollisuus

Useamman vuoden Rikosuhripäivystyksessä tukihenkilönä toiminut Maria kertoo, että haastavinta hänelle itselleen tukihenkilönä on nähdä, kuinka seksuaalirikoksen uhri kuoritaan kuin sipuli kerros kerrokselta oikeudenkäynnin aikana.
– Seksuaalirikoksen uhri joutuu käymään omien tuntemuksiensa ja kokemuksiensa läpi lisäksi pitkän ja vaativan esitutkinta-ajan ja syyteharkinnan, minkä päätteeksi koko prosessi päätyy oikeudenkäyntiin vastapuolen asianajajan riisuessa hänet täysin henkisesti, Maria kertoo.

– Ilman ulkopuolisen tukihenkilön apua ja tukea moni seksuaalirikoksen uhri saattaa jättää koko prosessin kesken. Tukihenkilön tuen on oltava samaan aikaan empaattista, mutta myös suoraa ja rehellistä, jotta tuettava selviää oikeudenkäynnin loppuun saakka. Nykyisin lain mukaan poliisin on jo esitutkinnassa arvioitava uhrin erityinen suojelun tarve, jotta itse rikosprosessista ei olisi enää ylimääräistä kärsimystä uhrille. Mikäli uhri tarvitsee erityistä suojelua tai on pelkäävä asiakas, hän saattaa saada oikeudenkäynnin ajaksi suojelutoimenpiteeksi esimerkiksi sermin saliin tai erillisen odotustilan, jossa odotetaan kutsua saliin, hän kuvailee.

Maria jatkaa, että tukihenkilöitä sitoo koko tukisuhteen ajan ja sen jälkeen asiakasta koskeva ehdoton vaitiolovelvollisuus.
– Koska kannamme sisällämme joskus hurjiakin asioita, on hieno juttu, että koko RIKUn toiminta panostaa myös tukihenkilöiden tukemiseen. Meillä on mahdollisuus säännölliseen ryhmätyönohjaukseen sekä tarpeen vaatiessa myös yksilölliseen työnohjaukseen. Tämän lisäksi meillä on mahdollisuus keskustella ja purkaa mieltämme työntekijöiden kanssa aina, kun tilanne sitä vaatii. Tukihenkilön työtä helpottaa myös se, että tukisuhde on aina suunnitelmallista, organisoitua ja ohjattua, mihin kuuluu selkeä alku ja loppu, hän painottaa.

Kriittiset pisteet

Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen aiheuttaa ihmiselle äärimmäisen haavoittuvuuden kokemuksen niin henkisesti kuin fyysisesti. Suurin osa uhreista ei koskaan vie kokemaansa asiaa rikosoikeudellisesti eteenpäin, vaan salaa sen syystä tai toisesta.

Seksuaalinen väkivalta voi aiheuttaa uhrissa pelkoa, ahdistusta, häpeää ja kyvyttömyyttä toimia. Jos uhri ei pääse puhumaan ja purkamaan kokemaansa asiaa mahdollisimman pian tapahtuneesta, hän saattaa traumatisoitua ja päätyä pahimmillaan toimintakyvyttömäksi. Oikeaan aikaan saatu apu ja tuki auttaa uhria pysymään arjessa kiinni ja mahdollistaa rikoksesta toipumisen ajan kanssa.

Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaaja Inka Poikela kertoo, että kriittiset pisteet seksuaalirikoksen uhrin polulla liittyvät lähinnä eri palveluiden saamiseen ja niihin pääsemiseen uhrin asuinpaikkakunnalla.
– Kun seksuaalirikos tapahtuu, riippuu pitkälti uhrin toimintakyvystä kykeneekö hän hakemaan apua välittömästi tapahtuneen jälkeen. On aina parempi, jos uhrilla on sellaisia läheisiä, joille uhri pystyy kertomaan tapahtuneesta ja jotka voivat auttaa uhria ottamaan yhteyttä poliisiin ja lääkäriin, kertoo Poikela.

– Tässä vaiheessa poliisilla ja terveydenhuoltohenkilökunnalla on merkittävä rooli koko prosessin alkamisen ja etenemisen suhteen. He voivat uhrin suostumuksella ohjata hänet palveluihimme tai uhri voi olla itse yhteydessä esimerkiksi lähimpään palvelupisteeseen. Haastavinta uhrille prosessin alussa on kertoa kokemansa asia yhtä uudelleen ja uudelleen eri henkilöille eri palveluissa. Tämän vuoksi jokaisen henkilön, joka saa tietää seksuaalirikoksesta, tulisi kohdata uhri rauhallisesti ajan kanssa ja ohjata uhria saattaen eteenpäin eri palveluihin, Poikela tiivistää lopuksi.

Teksti: Minna Korva-Perämäki

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2018.

Avaa koko lehti (pdf)  

 


Lue lisää:

Ohjeet raiskauksen uhrille
Pojat ja miehet seksuaalirikoksen uhrina
Minut on raiskattu
Seksityöntekijöihin kohdistuvat seksuaalirikokset
Kun seksuaalirikoksesta jätetään syyttämättä
Erityisen suojelutarpeen arviointi seksuaalirikoksissa
Kouluissa tarvitaan tietoa seksuaalirikoksista
Juristi vastaa: Mitä korvauksia raiskauksen uhri voi saada?
Juristi vastaa: Raiskauksen uhrin tiedottomuus, pelkotila tai muu avuton tila rikoslain mukaan