Huomaamatonta digitekniikkaa voidaan käyttää väkivallan välineenä

Moni käynnistää nykyään etänä kesämökin tai saunan lämmityksen ja samalla tarkistaa, että näkyykö mökin riistakamerassa kutsumattomia vieraita. Aktiivisuusranneke tallentaa verkkoon vuorokauden ympäri kaikki liikkumiset ja sydämensykkeet. Auton mobiilisovelluksella on helppo tarkistaa, mihin päin hypermarketin parkkipaikkaa auto tuli jätettyä. Joissakin kodeissa voi jo tarkistaa etänä jääkaapista, mitä kaupasta pitää muistaa ostaa. Mutta mitä sitten, kun näillä kaikilla valvotaankin sinua?

Teksti: Sami Liukkonen

Vuosi vuodelta koteihin, mökeille, työpaikoille, pihoille ja autoihin on tullut ja tulee lisää erilaisia ihmisten elämää helpottavia digitaalisia sovelluksia. Puhutaan esineiden internetistä (Internet of Things, IoT tai teollinen internet). Tällä tarkoitetaan erilaisten teknisten laitteiden välillä automaattisesti liikkuvaa tietoa sekä internet-verkon kautta tapahtuvaa laitteiden etäseurantaa ja -ohjausta.

Olemme jo tottuneet siihen, että digitaalista tekniikkaa on lähes kaikkialla ja se on samalla niin huomaamatonta ja helppokäyttöistä, että sen haittapuoliin ei juuri tule kiinnitettyä huomiota, vaikka syytä olisi. Tämän tietää Naisten Linjan Turv@verkko-hankkeessa työskentelevä Louna Hakkarainen. Hakkarainen on perehtynyt parisuhteissa ja niiden jälkeen tapahtuvaan digitaaliseen väkivaltaan.
– Kyse on siitä, että teknologiaa käytetään väkivallan tekemisen välineenä. Ilmiö on digitalisaation seurausta ja siinä on kyse väkivallan uudenlaisista taktiikoista ja seurauksista. Uusi teknologia mahdollistaa erittäin laajamittaiset yksityisyyden loukkaukset, niin parisuhteiden aikana kuin vielä eron jälkeen, ynnää Hakkarainen.

Kyseessä voi olla kokonainen kontrollikoneisto

Digitaalinen väkivalta -termi on ollut käytössä Suomessa vasta vähän aikaa ja se on otettu käyttöön Hakkaraisen vetämässä kaksivuotisessa tutkimus- ja vaikuttamishankkeessa. Hankkeessa pyritään ymmärtämään, miten uudet teknologiat muuttavat naisiin kohdistuvan väkivallan ja erityisesti parisuhdeväkivallan luonnetta. Termi tulee englanninkielestä – Digital Abuse. Hakkarainen ei ole täysin tyytyväinen suomenkieliseen vastineeseen, joka ei kuvaa ilmiötä sen koko laajuudessaan.
– Olen yrittänyt tunnistaa uuden teknologian mahdollistamia väkivallan taktiikoita, joilla tekijä pystyy loukkaamaan uhrin koskemattomuutta esimerkiksi vakoiluohjelmien avulla tai kaventamaan hänen elinpiiriään vaikkapa valvomalla viestinvaihtoa muiden kanssa. Sinänsä parisuhdeväkivallassa ei ole mitään uutta, mutta nyt tekniikka mahdollistaa uhrin ympärivuorokautisen kontrolloinnin sekä parisuhteen aikana että sen jälkeen. Teknologia muuttaa uhrin kokemusta väkivallasta, kertoo Louna Hakkarainen.

Digitaalisuuden hyödyntämisestä pari- ja lähisuhdeväkivallan välineenä on vasta verrattain vähän tutkimusta, ja tieto vanhenee nopeasti digitaalisen kehityksen myötä. Mutta jo maalaisjärjellä voi päätellä, että ilmiö ei varmasti ole ohimenevä eikä edes kovin harvinainen.
– Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla kumppanin velvollisuudesta olla jatkuvasti tavoitettavissa. Kumppani tekee tarkistussoittoja, joihin on pakko vastata heti ja olla valmis puhumaan juuri niin kauan kuin toinen haluaa. Ei auta, vaikka olisi työssä, sukuloimassa tai kaupassa. Saatetaan myös vaatia valokuvia todisteeksi. Jos ei vastaa puheluun tai viestiin esimerkiksi luennon tai jopa suihkun aikana, seurauksena voi olla mykkäkoulua, raivoamista, erolla uhkaamista, blokkaamista tai syytöksiä pettämisestä, kuvailee Hakkarainen.

Nykymaailmassa jopa hyvin laajamittaisen digitaalisen valvonnan mahdollistavien välineiden kuten vakoiluohjelmien saatavuus on niin helppoa ja halpaa, että ihminen, jolla on motivaatio valvontaan, voi sitä myös tehdä.
– Kontrollointi voi olla myös arkisempaa esimerkiksi kumppanin sähköpostin, sosiaalisen median tai tekstiviestien lukemista tai sosiaalisen median, tietokoneen ja jopa puhelimen käytön rajoittamista. Sosiaalisessa mediassa tarkkaillaan, että ketä kumppani seuraa tai kenen kuvista hän tykkäilee ja vaaditaan pienimmistäkin toimista tilille. Saatetaan myös vaatia lopettamaan yhteydenpito toisten ihmisten kanssa. Kumppanin tileille voidaan murtautua ja ohjata sähköpostit tulemaan itselle, kotiin voidaan asentaa valvontakameroita, tietokoneelle seurantaohjelmia ja autoon seurantalaite. Kyse ei ole usein mistään yhdestä teosta, vaan uhrin valvomiseksi rakentuu monissa tapauksissa kokonainen kontrollikoneisto, kertoo Hakkarainen.

Intuitioon kannattaa luottaa

Digitaalinen väkivalta voi olla myös painostamista intiimien kuvien lähettämiseen ja seksin kuvaamiseen tai salakuvaamista. Toisinaan uhri ei välttämättä tiedä vuosiin, että hänen tekemisiään on seurattu tai kumppani on kuvannut häntä salaa.
– Ei ole ihan harvinaista, että tekijä saattaa jossain vaiheessa vihjailla siitä, että hän tietää jotain sellaista, minkä ei pitäisi olla hänen tiedossaan. Uhri saattaa myös havahtua siihen, että hän joutuu jatkuvasti selittelemään omia tekemisiään tai olemaan jatkuvasti tavoitettavissa. Omaan intuitioon kannattaa yleensä luottaa, sanoo Hakkarainen.

– Uhri saattaa pitkään luulla, että olemalla avoin ja luotettava sekä todistelemalla syyttömyyttään, hän saa mustasukkaisuuden, seuraamisen ja kontrolloinnin loppumaan. Usein kumppanin käytös sitä vastoin pahenee. Lopulta ihminen elää vähän niin kuin talutushihnan päässä ja käsitys omasta tilanteesta voi hämärtyä. Väkivaltaisissa suhteissa uhrin voi olla hyvin vaikea rajata kumppanin toimintaa, muistuttaa Hakkarainen.

Helppoja ratkaisuja ei ole

Naisten Linja keräsi viime vuoden lopulla naisten kokemuksia digitaalisesta väkivallasta. Kyselyyn tuli 226 vastausta, joista noin 150 koski parisuhdetta tai eron jälkeistä aikaa.
– Kyselyn yksi ongelma oli, että jos ihminen pelkää tai epäilee, että häntä valvotaan, ei hän voi osallistua tällaisiin tutkimuksiin. Jos tietokoneella on vakoiluohjelma, niin kaikki tietokoneella tehdyt toimet saattavat päätyä ohjelman kautta vääriin käsiin, sanoo Hakkarainen.

Myös esimerkiksi turvakodeissa on viime aikoina herätty siihen, että gps-seurantalaite on erittäin helppo asentaa entisen kumppanin autoon. Sijaintitietoihin pääsee käsiksi myös monien sovellusten ja palveluiden esimerkiksi Gmailin kautta. Näin turvapaikat ja liikkumiset päätyvät helposti entisen kumppanin tietoon.
– Näihin tilanteisiin ei ole olemassa yhtä helppoa ratkaisua. Puhelimen sulkeminen estää sijaintitietojen jakamisen, mutta sitten kun laittaa sen takaisin päälle, sijainti saattaa päätyä taas väärin käsiin. Tämän ymmärtäminen on myös haaste monelle uhreja auttavalle ammattilaiselle. Ammattilainen saattaa esimerkiksi suositella uhrille, että tämä lopettaisi tietokoneen, puhelimen tai sosiaalisen median käytön, jos kumppani seuraa uhrin toimintaa siellä. Tämä voi olla hyvin musertavaa ihmiselle, jonka elinpiiriä on kavennettu mahdollisesti jo vuosien ajan, kertoo Hakkarainen.

Naisten Linjan mukaan myös digitaalisen väkivallan uhrilla on oikeus teknologiaan. Laitteiden ja sovellusten turvallisuutta voi parantaa monilla eri tavoilla.
– Tämä on kuitenkin pitkä tie, koska kaikki käytössä olevat laitteet ja sovellukset on käytävä huolellisesti lävitse. Ammattilaisen tai luotetun ystävän on hyvä olla tässä apuna. Turvallisuustoimenpiteitä kannattaa myös suunnitella strategisesti, sillä joissain tapauksissa yksityisyyden lisääntyminen ja tietovirran tyrehtyminen lisää fyysisen väkivallan riskiä.

– Riskialttiiseen yhteydenpitoon tai tiedonhakuihin kannattaa käyttää ystävän puhelinta tai kirjaston konetta. Tällaisilla turvallisilla laitteilla on hyvä myös vaihtaa kaikki mahdolliset salasanat. Salasanojen sijaan kannattaa käyttää pidempiä salalauseita, joissa ei ole henkilökohtaisia tietoja. Jos esimerkiksi epäilee, että tietokoneessa on vakoiluohjelma, niin ainoa varma keino on hankkia sen tilalle uusi laite ja toimittaa epäilyttävä laite suljettuna poliisille, kertoo Hakkarainen.

Hälytyskellojen on hyvä soida, jos

• kumppani tietää sinusta tai sinun tekemisistä asioita, joita hänen ei pitäisi tietää
• viestit näkyvät luettuina, vaikka et ole itse niitä lukenut
• entinen kumppani ilmaantuu paikkaan, josta hänellä ei pitäisi olla mitään tietoa

Lisää tietoa digitaalisesta väkivallasta ja siltä suojautumisesta: naistenlinja.fi/turvaverkko

Vapaaehtoistyötä verkkovihan uhrien hyväksi

Louna Hakkarainen toimii myös viime vuoden lopulla perustetun Meitä ei vaienneta -yhdistyksen hallituksessa. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea verkkovihan uhreja muun muassa oikeudenkäyntikuluissa. Yhdistyksen tavoitteena on kerätä myös vapaaehtoisten asiantuntijoiden tukiverkosto, jonka kautta verkkovihan kohde voi saada maksutonta apua esimerkiksi juristilta, sosiaalityöntekijältä, psykologilta tai viestinnän asiantuntijalta.

verkkoviha.fi

 

Lue koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2019