Sekasin-chatista keskusteluapua nuorille verkossa

Ylen, Suomen Mielenterveysseuran ja muiden alan järjestöjen 2016 toukokuussa toteuttamasta Sekasin-kampanjasta alkunsa saanut Sekasin-chat aloitti varsinaisen toimintansa Me-säätiön tuella tammikuussa 2017.

Nuoret voivat tulla juttelemaan Sekasin-chattiin mistä tahansa mieltä painavasta aiheesta. Vastaajat ovat koulutettuja vapaaehtoisia sekä sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisia.

Sekasin-chatin suosio on ollut suuri, alkuvuoden aikana sinne on jonotettu yli 50 000 kertaa, samalla aikavälillä käytyjä keskusteluja on lähes 9000. Sekasin-chattiin rekrytoidaankin jo toista kertaa lisää vapaaehtoisia päivystäjiä, jotta mahdollisimman moni nuori tulisi kuulluksi ja kohdatuksi asiansa kanssa sekä saisi apua ja tarvittaessa eteenpäin ohjausta.

Verkko on nuorelle tuttu ympäristö

Sekasin-chat toimii nuorille tutussa ympäristössä eli verkossa, siksi avun hakeminen chatista on monelle paljon luontevampaa kuin kasvokkain toimivista palveluista. Nuoret voivat tulla sinne nimettöminä, jolloin on helpompi puhua sellaisistakin asioista, joista ei ehkä muuten rohkenisi. Palvelun lähtökohtana on nuoren kokemuksen kunnioittaminen sekä mahdollisuus tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Sekasin-chatissa nuori voi keskustella olostaan, tilanteestaan tai vaikeista elämäntapahtumistaan luottamuksellisesti sekä saada tarvittaessa ohjausta muihin apua tarjoaviin tahoihin.

Joskus keskustelua käydään monta kertaa ennen kuin nuori uskaltaa kertoa mieltä painavasta asiasta. Luottamuksen ja rohkeuden annetaan rakentua chatissa kaikessa rauhassa. On tärkeää että keskustelu käydään nuorta kunnioittaen ja hänen tahdissaan. Mitä traumaattisempia asioita on taustalla, sitä vaikeampaa niistä kertominen on myös chatissa. Sekasin-chat voikin olla monelle nuorelle myös turvallinen paikka vaikeista asioista keskustelemisen harjoittelemiseen.

Keskustelun aiheet vaihtelevat

Kaikkein suurin osa Sekasin-chattiin tulevista nuorista on iältään 15–19-vuotiaita, mutta toisaalta chatissa käy myös reilusti nuorempia sekä vanhempia nuoria ja nuoria aikuisia. Chatissa jutellaan paljon ahdistuksesta, itsetuhoisuudesta, erilaisista mielenterveyden ongelmista, seksuaalisesta väkivallasta, kiusaamisesta sekä ihmissuhdeongelmista. Esimerkiksi hoitotahojen loma-aikoina sekä itsetuhoisten nuorten kohdalla tapahtuu paljon myös kannattelua ja jaksamisen vahvistamista.

Usein nuoria kiinnostaa myös se mitä tapahtuu, jos he uskaltavat hakea apua, mennä psykiatriselle puolelle osastohoitoon tai viedä asiaa eteenpäin viranomaistahojen kautta. Tieto, pelkojen lieventäminen ja rauhoittelu voi helpottaa oloa.

Joskus myös verkossa tapahtuneet väärinkäytökset nousevat keskustelussa esille, tällöin asiaan liittyvät henkilöt ovat yleensä hyvin nuoria henkilöitä, jotka eivät ole ymmärtäneet tekojensa seurauksia. Sosiaalisen median väärinkäytökset ja esimerkiksi WhatsApp- ja Snapchat-ryhmissä tapahtuva kiusaaminen näkyvät myös muun kiusaamisen sekä rikosten rinnalla. Yleisesti vaikuttaa kuitenkin siltä, että nuoret ymmärtävät verkossa toimimisen riskit ja luonteen varsin hyvin.

Olennaista kuuntelu, kunnioitus ja kannustus

Vaikka nuoret kokevat juttelun usein hyvin tärkeäksi, tulee päivystäjän huolehtia chatissa siitä, ettei keskustelu kuormita nuorta liikaa. Tästä syystä keskustelut pyritään pitämään 45 minuutin pituisina. Tämä edellyttää päivystäjältä herkkyyttä sekä taitoa ohjata ja rajata keskustelua lempeästi ja kunnioittaen.

Aika usein asiat ovat niin arkaluontoisia, että nuori ei ole uskaltanut tai pystynyt kertomaan niistä kenellekään aiemmin. Tästä syystä kertomisen vaikeuteen suhtaudutaan kunnioittaen ja tukea tarjoten. Ylipäätään jo siitä, että nuori on tullut chattiin, voi antaa kiitosta. Silloin kun nuori on jaksamisensa äärirajoilla ja usko tulevaan voi olla hukassa, on tärkeää tuoda tilanteeseen uusia näkökulmia sekä kannustaa ja ylläpitää toivoa. On hyvä muistuttaa siitä, että vaikka tilanne olisi nyt huono, voi se myöhemmin muuttua paremmaksi.

Malla Tirkkonen
projektityöntekijä, Sekasin-chat
Suomen Mielenterveysseura

Kuva: Ville-Matti Hokkanen

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 2/2017.

Avaa koko lehti (pdf)