Sisarusten välinen vakava väkivalta

Sisarusväkivalta määritellään yhden lapsen toiselle lapselle tekemäksi väkivallaksi sisältäen sisarukset ja puolisisarukset. Se voi olla fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista väkivaltaa.

Sisarusten välinen väkivalta on perheväkivallan yleisin muoto. Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin teettämän vuoden 2016 nuorisorikollisuuskyselyn mukaan 15–16-vuotiaista tytöistä jopa 19 prosenttia ja pojista 14 prosenttia raportoi sisaruksen tekemää fyysistä väkivaltaa kuluneen vuoden ajalta.

Yleisyydestään huolimatta sisarusväkivalta on saanut niukasti huomiota niin tutkijoilta, alan ammattilaisilta kuin medialta. Väkivalta sisarussuhteessa tulee usein vähätellyksi normaalina sisarussuhteisiin kuuluvana nahisteluna. Vakava sisarusväkivalta perheessä on tabu, josta vaietaan kokonaan.

Tunnistamisen vaikeus

Sisarusväkivallan haasteena pidetään sen tunnistamisen vaikeutta. Rajanvetoa sisarusten välisestä huolestuttavasta väkivaltaisesta käytöksestä ja ”sisaruskilpailusta” sumentaa se, että sisarusväkivallalta puuttuu yleismaailmallinen määritelmä ja yhteinen ymmärrys siitä, mikä on vakavaa.

Ei ole harvinaista, että lasten ja perheiden kanssa työskentelevät katsovat sisarusten välistä fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa läpi sormien pitäen niitä harmittomana ja normaalina osana lapsuutta. Puuttumisen tarve voi olla vaikea tunnistaa myös siksi, että väkivallan uhri saattaa pitää ulkopuoliset etäällä esimerkiksi hänen kokemansa häpeän tai hämmennyksen takia. Myös vanhemmilla saattaa olla vaikeuksia tunnistaa lastensa käytöstä epänormaaliksi.

Puuttumisen tärkeys

Yhtä lailla kuin aikuisten väliseen tai aikuisen lapseen kohdistamaan väkivaltaan, myös lasten keskinäisessä suhteessa tapahtuvaan väkivaltaan on puututtava. Vastuu puuttumisesta kuuluu ensisijaisesti vanhemmille. Mikäli vanhemmat laiminlyövät vastuunsa, velvollisuus puuttumisesta siirtyy lastensuojelulain mukaisesti viranomaisille. Sisarusväkivaltaan puuttuminen on välttämätöntä niin uhrin suojelemiseksi emotionaalisilta ja fyysisiltä haitoilta kuin koko perhesysteeminkin hyvinvoinnin kannalta. Sisarusväkivallalla tiedetään olevan yhtä vakavia seurauksia kuin väkivallalla muissakin ihmissuhteissa.

Sisarusväkivallalla on yhtä vakavia seurauksia kuin väkivallalla muissakin ihmissuhteissa.

Sisarusväkivalta voi aiheuttaa välittöminä seurauksina muun muassa trauma- ja ahdistusoireita ja sillä tiedetään olevan yhteyttä monenlaisiin mielenterveysongelmiin vielä aikuisuudessakin. Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että sisarusväkivallalla on yhteyttä koulukiusaamiseen ja väkivaltaisuuteen myöhemmissä ihmissuhteissa esimerkiksi seurustelukumppania kohtaan tai vanhempina.

Miten perhe voi ehkäistä sisarusten välistä väkivaltaa?

Vuorovaikutuksen ja kommunikaation tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Vanhempien tavoilla ratkaista keskinäisiä konfliktejaan tiedetään olevan vaikutusta lasten käytökseen. Vanhempien tulee siis opetella ratkaisemaan riitansa rakentavasti ja ilman vihamielisyyttä.

Lasten tapaan toimia vaikuttaa myös vanhempien tavat ratkoa ristiriitoja lastensa kanssa ja yleisemmin kasvatustavat, joita vanhemmat käyttävät. Kaikilla kasvattajilla voidaan nähdä olevan velvollisuus vähentää väkivaltaa aktiivisesti kasvatuksen keinoin. Voidaan puhua aggressiokasvatuksesta, joka on valppautta, lujaa puuttumista, lapsen kehityksen arvostamista, haastavien tunteiden tunnistamisen, nimeämisen ja hallinnan opettamista sekä väkivallattomien vaihtoehtojen tarjoamista. Lapsille on tärkeää opettaa jämäkkää ja vakuuttavaa kommunikointitaitoa ja minä-kieltä, sillä ne auttavat lapsia hallitsemaan turhautumisiaan ja pettymyksiään. Vanhempien tulee luoda myös selvät säännöt sallitulle käytökselle.

Vanhemmat voivat opettaa lapsilleen taitoja, jotka auttavat sisaruksia elämään yhdessä tyytyväisemmin. Sisarusten välistä yhteyttä voi tukea molempia lapsia rakastamalla, kunnioittamalla, tukemalla ja kuuntelemalla. Lisäksi heitä tulee auttaa toistensa ymmärtämisessä ja keskinäisessä kommunikaatiossa.

Mistä voi saada lisäapua?

Sisarusväkivaltaan puuttuminen perheen ulkopuolelta on harvinaista. Puuttumisen vähäisyys selittynee sillä, että ei ole olemassa erityisiä lakeja, jotka suojaisivat sisarusta toiselta sisarukselta. Sisarusväkivaltaan puuttumisen haasteena on, että sen tunnistamiseen ei ole tarjottu perussääntöjä, eikä työntekijöitä ole koulutettu tunnistamaan sitä. Ilman ajankohtaisia sääntöjä, jotka identifioivat sisarusväkivallan vakavasti otettavaksi ilmiöksi ja erottavat sen sisarusten välisestä kilpailusta, viranomaisilla, sosiaalipalvelujen tarjoajilla, mielenterveystyöntekijöillä ja muilla ammattilaisilla ei ole keinoja suojella lapsia.

Sisarusten välinen väkivalta edellyttää koko perheen auttamista. Ensisijaisesti on huolehdittava uhrin turvallisuudesta ja oikeuksista, mutta tärkeää on auttaa myös väkivaltaa käyttävää lasta sekä vanhempia. Apua perheen ja lasten tilanteeseen voi hakea erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, kuten kasvatus- ja perheneuvolasta, sekä lastenpsykiatrian yksiköstä. Apua tarjoavat myös perheväkivaltaan erikoistuneet yksiköt, kuten turvakodit ja kirkon perheasian neuvottelukeskukset. Neuvoja ja tukea saa myös erilaisista auttavista puhelimista ja verkosta.

Alaikäiseen kohdistuva pahoinpitely on aina sekä poliisi- että lastensuojeluasia. Akuuteissa tilanteissa, jos aikuisia ei ole paikalla tai tilanne on vaarallinen aikuisten läsnäolosta huolimatta, voi aina soittaa hätäkeskukseen. Hätäkeskuksesta lähetetään poliisi ja tarvittavat muut työntekijät selvittämään ja rauhoittamaan tilannetta. Paikalle voidaan kutsua myös lastensuojeluviranomainen.

Jos kotona oleminen ei sisaruksen väkivallan tai sen uhan takia ole turvallista, väliaikaista kriisimajoitusta tarjoavat turvakodit, esimerkiksi Punaisen Ristin Nuorten turvatalot. Yksi keskeinen auttajataho akuuteissa tilanteissa on sosiaalipäivystys, josta on mahdollista saada apua mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Lastensuojelussa voidaan ensisijaisina keinoina lapsia ja perhettä tukea avohuollon tukitoimilla. Jos ne eivät riitä, on mahdollista ryhtyä huostaanottoon lapsen edun niin vaatiessa.

Mitä laki edellyttää?

Sisarusväkivaltaan puuttumiseen voidaan löytää perusteet niin Suomen perustuslaista kuin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta. Muita tärkeitä säädöksiä löytyy muun muassa lastensuojelulaista, laista lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, rikoslaista sekä laista nuoresta rikoksentekijästä. On syytä huomioida, että rikosoikeusvastuu alkaa 15-vuotiaana ja myös sitä nuorempi lapsi on vahingonkorvausvelvollinen. Pahoinpitely perheen sisällä on rikos – myös lapsen tekemänä.

Auri Tyyskä
sosionomi-opiskelija, Laurea-ammattikorkeakoulu

Vakava väkivalta sisarusten välillä – mistä on kyse?

Sisarusväkivalta ilmenee fyysisenä, psyykkisenä tai seksuaalisena väkivaltana yhden lapsen tekemänä toiselle, sisältäen sisarukset ja puolisisarukset.

Sisarusväkivallassa yhdellä lapsella on selvä vallan tunne toiseen ja se sisältää johdonmukaisia ja jatkuvia syytöksiä riittämättömyydestä. Väkivalta voi ilmetä myös pelotteluna tai kontrollointina fyysisen voimankäytön tai henkisen väkivallan kautta.

Tutkimuskirjallisuudessa on näyttöä, että lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset katsovat sisarusten välistä fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa läpi sormien. Ammattilaiset saattavat pitää sisarusten konflikteja ja aggressiota esimerkiksi harmittomana kilpailuna ja normaalina lapsuuden kokemuksena.

Vuoden 2006 Eduskunnan oikeusasiamiehen erilliskertomuksessa eduskunnalle todetaan, että julkisella vallalla ei ole pelkästään oikeus vaan myös velvollisuus puuttua perheen sisällä esiintyvään väkivaltaan silloin, kun lapsen perusoikeutta koskemattomuuteen ja turvallisuuteen loukataan. Puuttumista eivät estä perusoikeuksiin kuuluvat vapausoikeudet, koska kyse on perusoikeudella suojatun oikeushyvän loukkauksesta.

Myös perustuslain mukaan julkisen vallan tulee tukea vanhempia ja muita lapsen huolenpidosta vastaavia lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun turvaamisessa. Julkisen vallan vastuulla on myös turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, mikä tehostaa julkisen vallan velvollisuutta aktiivisiin toimenpiteisiin.

Mitä voi tehdä?

Jos lapsen epäillään joutuneen väkivallan kohteeksi, jonka tekijänä on perheenjäsen, on syytä aina tehdä lastensuojeluilmoitus.
On olemassa ohjelmia, joissa edistetään perheen sosiaalisia taitoja ja myönteistä ilmapiiriä sekä torjutaan sisarusaggression negatiivisia seurauksia yksilön hyvinvoinnille.
Ensimmäinen vaihe on auttaa vanhempia ilmaisemaan itseään rauhallisesti, seuraavaksi on tärkeää saada heidät ymmärtämään positiivisen vahvistuksen tärkeys. Myös vanhempien sovittelutaitojen harjoituttamisella sisaruskonfliktien käsittelyssä on todistetusti positiivisia vaikutuksia lapsiin ja perheisiin.

Kirjoitus perustuu Auri Tyyskän sisarusten välistä väkivaltaa
käsittelevään opinnäytetyöhön. Opinnäytetyön pohjalta Nettiturvakotiin
nettiturvakoti.fi lisätään tietoa aiheesta.

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/18.

Avaa koko lehti (pdf)