Verkon petkuttajat löytävät helposti uhrin heikot kohdat

Petosrikoksen uhriksi päätyy yleensä henkilö, jolla on jokin poikkeuksellisen voimakas tyydyttämätön tarve. Joskus se liittyy tarpeeseen parantaa taloudellista tilannetta nopeasti vähällä vaivalla, jolloin uhri tarttuu helposti tarjoukseen, joka on kuitenkin "liian hyvä ollakseen totta". Joskus uhrille on syntynyt jonkin menetyksen jälkeen tarve tuntea itsensä uudelleen ihailluksi ja rakastetuksi.

Verkon kautta tehtäville petoksille on hyvin tyypillistä, että petkuttaja luo uhriinsa ensin luottamuksellisen suhteen, jonka jälkeen hän tekee ensimmäisen rahapyynnön. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen rikosylikomisario Paavo Myöhänen on työssään selvittänyt useita verkon kautta tapahtuneita petoksia.

– Ensimmäinen rahapyyntö seuraa useimmiten vasta sen jälkeen, kun rikoksentekijä on saanut rakennettua riittävän voimakkaan tunnesiteen kohteeseensa. Rahaa tarvitaan ensin pienempiä summia, jonka jälkeen summat suurenevat ja pyynnöt jatkuvat niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Rahan lypsäminen päättyy vasta siihen, kun uhri tajuaa tulleensa huijatuksi.

– Rahaliikenne tapahtuu joko kansainväliseen rahaliikenteeseen erikoistuneiden yritysten välityksellä tai väliasemina käytettyjen yksityisten henkilöiden tilien kautta. Useimmiten rahojen siirtoon tarvitaan välikäsiä, joista osa kuuluu huijausorganisaatioon, osa voi olla myös itsekin huijauksen kohteena, kertoo Myöhänen.

Joku tarttuu rikollisten pyydykseen

Poliisin käsityksen mukaan rikoksen tekijät pyrkivät löytämään potentiaalisia uhreja jättämällä massoittain kaveripyyntöjä tai muita kontaktipyyntöjä verkon eri palveluissa. Joku sadoista tai tuhansista aina tarttuu pyyntöön.

– Yhteisenä yleisenä piirteenä useimmilla nettihuijarin koukkuun tarttuvilla uhreilla on tarve toisen ihmisen yhteyteen ja voimakas yksinäisyyden tunne. Tilanne voi olla syntynyt yllättäen tulleen eron tai kumppanin kuoleman kautta. Myös pitempään kestänyt yksinäisyys ja ikääntyminen voivat vahvistaa tätä tarvetta. Elämässä koettu rakkauden tai ihailun puute on omiaan edistämään uhriksi joutumista. Käsiteltävänä olevassa aiheessa on kysymys useimmiten näistä tarpeista ja niiden täyttämisestä, kertoo Myöhänen.

Verkossa solmitun yhteyden jälkeen taitava rikoksentekijä selvittää varsin nopeasti uhrinsa tyydyttämättömän tarpeen, jota rikollinen alkaa täyttämään.
– Viime kädessä tämä johtaa siihen, että uhri luovuttaa rikoksen tekijälle vapaaehtoisesti omaisuuttaan ja saattaa ottaa jopa ottaa lainaa antaakseen sen ”nettirakkaalleen".

Nettihuijareita toimii myös Suomessa

Nettihuijaukset mielletään yleensä ulkomaisten rikollisliigojen pyörittämäksi toiminnaksi, mutta nettihuijaukset voivat olla myös kotimaisia.
– Mikäli rahaa ei kierrätetä ulkomaisten tilien kautta, on usein mahdollista saada kotimaisien tilien haltijoiden kautta selville myös varsinaiset toimijat. Mikäli toiminnassa on mukana sekä kotimaisia, että ulkomaisia rikoksentekijöitä, tämä lisää rikosten selvittämisen vaikeusastetta, sekä rikoshyödyn takaisinsaantia, kertoo Myöhänen.

Yksi poliisin tekemänä havainto on, että mikäli rikoksentekijä esiintyy suomalaisena, hän pyrkii usein vetoamaan uhrin auttamishaluun.
– Kohteena voi tällöin olla suuri joukko henkilöitä, joilta pyydetään pieniä yksittäisiä lahjoituksia. Jos huijausyrityksen kohteena ovat keski-ikäiset tai vanhemmat miehet, kyseessä on useimmiten uhrin rakkauden tarvetta hyväksikäyttävät tarjoukset. Myös näissä tilanteissa huijattavat summat voivat nousta suuriksi, Myöhänen kertoo.

Kaikki tapaukset eivät tule poliisin tietoon

Rikosylikomisario Paavo Myöhänen pitää todennäköisenä, että huijauksia tapahtuu huomattavasti enemmän, kuin mitä poliisille niistä ilmoitetaan.

– Käsitykseni mukaan osa jää ilmoittamatta, koska uhri tuntee häpeää. Jokainen, jolla on profiili sosiaalisessa mediassa, törmää lähes jatkuvasti epäilyttäviin viesteihin. Poliisin rooli ennalta estävässä työssä on tuoda yleisön ja erityisesti potentiaalisten uhrien tietoisuuteen, että jokaisella on mahdollisuus joutua ainakin huijausyrityksen kohteeksi ja miten huijauksilta voisi suojautua. Käsitykseni mukaan myös pankit pyrkivät löytämään rahaliikenteestä ne poikkeamat, jotka viittaavat mahdollisesti rikolliseen toimintaan, kertoo Myöhänen.

Tapausesimerkkejä:

Lupaus avioliitosta ja muutosta Suomeen ei pitänyt paikkaansa

Keski-ikäinen rouva, jonka lapset ovat jo maailmalla, jää yllättäen leskeksi. Puolison eläessä heidän sosiaaliset suhteet ovat olleet yhteisiä, eikä rouvalla ole juurikaan omia ystäviä. Eräänä päivänä hän saa Facebookissa kaveripyynnön herrasmieheltä näyttävältä johtajalta. Leskirouva kiinnostuu ja hyväksyy pyynnön. Keskustelu viriää ja tietoja vaihdetaan puolin ja toisin. Ilmenee, että uusi ystävä on Afrikassa öljy-yhtiön johtotehtävissä toimiva yhdysvaltalainen poikamies, joka potee myös yksinäisyyttä. Keskustelun syventyessä tapahtuu molemminpuolista ihastumista, joka johtaa siihen, että palavasti rakastunut mies kertoo muuttavansa mielellään Suomeen ja menevänsä rouvan kanssa avioliittoon, kun Afrikan komennus lähiaikoina päättyy. Työpaikkakin Suomen konttorista oli luvattuna.

Määräpäivän lähestyessä ilmenee, että kyseisen Afrikan valtion levottomasta tilanteesta johtuen hän ei onnistu käyttämään omia, runsaita rahavarojaan matka- ja muuttojärjestelyissä, vaan tarvitsee rouvan apua. Apu tarkoittaa suoraa, muutaman tuhannen euron rahalähetystä kansainvälistä rahaliikennettä hoitavan yrityksen kautta. Matkan järjestelyissä on kuitenkin lisää vaikeuksia ja lisää rahaa tarvitaan, lopulta puhutaan yli kymmenestä tuhannesta eurosta.

Viimein mies kertoo olevansa tulossa määrätyllä lennolla Suomeen. Lentokentälle odottamaan mennyt rouva kuitenkin pettyy, koska miestä ei näy. Kotiin palattuaan hän yrittää ottaa yhteyttä mieheen siinä kuitenkaan onnistumatta. Asiaa pohdittuaan hän ottaa yhteyttä paikalliseen poliisiin, jolle häpeillen kertoo tapahtuneesta kysellen samalla, voisivatko hänen epäilynsä huijatuksi tulemisesta pitää paikkaansa.

Tapauksessa rahat olivat päätyneet Afrikkaan, eikä niitä saatu takaisin.

Rahat eivät välttämättä mene suoraan rikolliselle

Kohtuullisen pitkän avioliiton jälkeen pariskunta eroaa. Rouvalle tilanne tulee yllätyksenä. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, heillä on omat menonsa. Rouva toimii esimiestehtävissä ja työ on samalla hänen harrastuksensa. Juurikaan muita sosiaalisia suhteita ei ole. Tässäkin tapauksessa rouva hyväksyy ulkomailta tulleen kaveripyynnön. Tällä kertaa kyseessä on naisseuraa kaipaava upseeri ja herrasmies, joka palvelee Yhdysvaltain erikoisjoukoissa Afganistanissa. Seuraa keskustelu, ihastuminen ja rakastuminen. Upseeri kertoo jäävänsä kohtapuoliin eläkkeelle ja että hän on suunnitellut viettävänsä eläkevuotensa Euroopassa. Niinpä hän voisi hyvinkin muuttaa uuden rakkaansa kotimaahan Suomeen suoraan Afganistanista pestin päättyessä.

Ongelmana on, että työnantaja kustantaa matkan kotimaahan, mutta matkan Suomeen joutuu hoitamaan itse. Afganistanin tilanne huomioiden tarvitaan käteistä rahaa. Rouva päättää avustaa uutta nettirakastaan ja lähettää hänelle rahaa miehen ilmoittamien, kertomansa mukaan työnantajan hallinnassa olevien tilien kautta. Loppujen lopuksi matkajärjestelyihin kuluu lähes 20 000 euroa. Kun tulopäivä koittaa, joutuu rouva tässäkin tilanteessa palaamaan lentokentältä yksinään. Seuraavana päivänä hän soittaa paikalliselle poliisille, jonka keskustelun yhteydessä tulee vakuuttuneeksi siitä, että hän on voinut joutua huijauksen kohteeksi. Häpeän tunne on valtava.

Tässä tapauksessa eräiden rahalähetysten vastaanottajan tiliä hallitsee naishenkilö Saksassa. Poliisi lähettää kiireellisen oikeusapupyynnön Saksaan, jossa pyytää tilin takavarikoimista ja tilin omistajan, keski-ikäisen naishenkilön kuulemista. Pian tulee Saksasta vastaus, jossa kerrotaan naisen saapuneen kuultavaksi asianajajansa kanssa ja että nainen oli luovuttanut muovikassillisen euroja poliisille kuulustelun yhteydessä. Kyseinen nainen, ammatiltaan kirjanpitäjä, oli kertonut leskeksi jäätyään hyväksyneen yhdysvaltalaiseksi esittäytyneen henkilön kaveripyynnön, joka oli johtanut siihen, että hän oli lähettänyt itse pyytäjälle rahaa ja pyydettäessä antanut käyttää omaa tiliään muualta, myös Pohjoismaista lähetettyjen rahojen välitykseen. Yksi näistä lähettäjistä oli ollut Suomesta. Kirjanpitäjä oli havahtunut itse vasta siinä vaiheessa, kun yhden rahalähetyksen määränpää oli ollut suoraan eräässä Afrikan maassa, vaikka vastaanottajan piti olla Aasiassa. Hän oli tässä vaiheessa nostanut tilin tyhjäksi ja säilönyt rahat kotiinsa. Yhteydenpidon nettirakkaan kanssa hän oli katkaissut tähän.

Pari vuotta myöhemmin Saksan oikeusviranomaiselta tuli tieto, että muiden tilille rahaa lähettäneiden henkilöllisyyttä ei ole voitu selvittää, joten suomalaisrouvalle palautetaan koko hänen rikoksen kautta menettämänsä rahamäärä, joka vastasi saksalaisrouvan poliisille luovuttamaa määrää. Samalla ilmoitettiin, että Saksan poliisi oli selvittänyt rouvan osuutta ja todennut hänen kertomansa tapahtumien kulusta pitävän paikkaansa.

Teksti: Sami Liukkonen
Kuva: Peter Hellman

Miten suojautua verkkohuijareilta?

  • Huolehdi, että tietosi näkyvät vain niille henkilöille, joiden kanssa ne haluat jakaa.
  • Älä hyväksy kaveripyyntö vieraalta varmistumatta siitä, että kyseessä on oikea henkilö.
  • Jos keskustelet verkossa vieraan henkilön kanssa, vältä kertomasta henkilöösi tai varallisuuteesi liittyvistä intiimeistä asioista ennen kuin olet tavannut häntä henkilökohtaisesti.
  • Jos saat pyynnön avustaa vierasta henkilöä rahallisesti, älä jatka keskustelua, koska kyseessä voi olla huijausyritys.
  • Osallistu vain keräyksiin, joihin viranomainen on antanut luvan.
  • Vieraalta henkilöltä saatu hyvin edullinen tarjous ei todennäköisesti ole sitä, mitä luvataan.
  • Pysy realistisena ihmissuhteissa, houkuttelevilta vaikuttavien tarjousten takana voi olla hyötymistarkoitus.
  • Verkossa ei voi olla täysin varma, että kyseessä on sama henkilö, jonka luulet olevan toisena osapuolena.

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 2/2017.

Avaa koko lehti (pdf)