Siirry sisältöön

Rikosuhripäivystys vahvistaa sateenkaariosaamistaan – paljon viharikollisuutta jää yhä piiloon

Blogi

Leena-Kaisa Åberg

Huolestuttavan suuri osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista henkilöistä ei kerro tai raportoi millekään taholle heihin kohdistuneista viharikoksista. Aliraportointi ja piilorikollisuus on todennäköisesti suurempaa myös muiden rikosten osalta.

Pelko epäasiallisesta kohtelusta tai rikoksen vähättelystä vaikuttaa rikoksen uhrin viranomaisiin ja oikeusjärjestelmää kohtaan tuntemaan luottamukseen. Jos epäilee, että ei tule kunnioittavasti tai sensitiivisesti kohdelluksi, kynnys rikosilmoituksen tekemiseen nousee.

Sama haaste koskee meitä tukipalveluita. Myös meidän on lunastettava luottamus. Uhripalveluissa on ymmärrettävä, miten aiemmat kokemukset tai käsitykset palveluista vaikuttavat halukkuuteen hakea apua.

Me haluamme tietää ja oppia lisää kehittyäksemme.

RIKUn ensimmäinen yhdenvertaisuussuunnitelma valmistui alkuvuodesta 2019. Suunnitelma ja sen hyvät tavoitteet ovat kuitenkin vasta yksi askel kohti luottamusta. Julistaminen ei auta, jos me emme pysty näyttämään toteen käytännön työssämme, miten me tosiasiallisesti toteutamme yhdenvertaisuutta ja sensitiivisyyttä palveluissamme.

RIKUn henkilökunnalle suunnattu SETAn ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen toteuttama erinomainen koulutus ”Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt asiakkaina” kesäkuun alussa oli jälleen askel kohti luottamuksen rakentamista. Me haluamme tietää ja oppia lisää kehittyäksemme.

Osana oikeusministeriön koordinoimaa Against Hate -hanketta (2017–2019) tuotimme yhteistyössä USKOT-foorumin kanssa raportin viharikosten uhrien kokemuksista Suomessa vuosina 2014–2018. Raportin perusteella voi todeta, että monellakaan viharikoksen uhrilla ei ole selkeää käsitystä siitä, mitä apua ja tukea on tarjolla, ja uhrien tarpeetkin ovat hyvin yksilöllisiä.

Avun hakemisen yhtenä isona esteenä on häpeä ja syyllisyys, joka niin usein liittyy uhrikokemukseen. Valitettavan usein syynä on myös se, että vähemmistöön kuuluvat ovat vain tottuneet kaikenlaiseen huuteluun ja jopa väkivaltaan – ja pahimmillaan traumatisoituneet niistä. Pohjalla on varmasti myös pelko siitä, että uhrin kokemaa ei oteta tosissaan, mitä voivat vaikeuttaa niin sanottu vähemmistöstressi ja mikroaggressiot.

Palveluihimme ovat tervetulleita kaikki seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta.

Osana hanketta järjestimme myös useita verkostotapaamisia, joissa pohdimme yhdessä vähemmistöryhmien edustajien kanssa, miten luottamusta RIKUn tukipalveluihin voitaisiin kehittää.

Opimme, että viestinnässä tulee konkreettisesti – eri ryhmien tarpeet huomioon ottaen – tuoda esille, että palvelut on tarkoitettu kaikille. Syksyn aikana tulemmekin rakentamaan RIKUn verkkosivuille yhdenvertaisuutta käsittelevän kokonaisuuden, jossa kerromme mitä se meille tarkoittaa käytännön työssämme.

Uskallamme sanoa, että palveluihimme ovat tervetulleita kaikki seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta – niin miehet, naiset kuin muunsukupuolisetkin. Mutta tiedostamme sen, että oppimistakin on vielä paljon.

Näin ollen toivomme myös palautetta! Jos et koe tulleesi kohdelluksi yhdenvertaisesti tai sensitiivisesti, kerro siitä meille. Vain näin voimme korjata virheet ja kehittyä.

Leena-Kaisa Åberg
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivystys

Lue lisää

Syrjintä voi olla rikos
Yhdenvertaisuus Rikosuhripäivystyksen palveluissa ja työssä