Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisiin kohdistuvaa väkivallan eri muotoja ovat esimerkiksi seksuaalinen väkivalta, pari- ja lähisuhdeväkivalta, henkinen väkivalta, vainoaminen, kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen, pakkoabortit, pakkosterilisaatiot sekä seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehty ihmiskauppa. Mainittujen väkivallan muotojen kohteeksi voi joutua kuka tahansa, mutta useimmiten uhri on nainen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 esimerkiksi pari- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 77 prosenttia oli naisia.

Myös vähemmistöön kuuluminen voi lisätä väkivallan uhkaa. Sisäministeriön raportissa vuodelta 2018 todetaan, että vammaiset naiset ja ulkomaalaistaustaiset naiset kokevat väkivaltaa 2‒3 kertaa enemmän kuin valtaväestön naiset ja että ulkomaalaistaustaisten naisten riski joutua raiskauksen uhriksi on lähes kaksinkertainen verrattuna kantaväestön naisiin.

Naisiin kohdistuva väkivalta on tasa-arvo-ongelma, koska se perustuu usein sukupuolten välisiin epäoikeudenmukaisiin valtasuhteisiin. Tästä syytä sitä pidetään myös erityisenä, laajalle levinneenä ihmisoikeusongelmana. Joka kolmas nainen maailmassa on kohdannut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, ja joissain maissa luku nousee jopa 70 prosenttiin. Naisten linjan mukaan henkinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto.

Naiset kokevat tyypillisimmin väkivaltaa kotonaan, muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoillaan. Yhä enemmän häirintää ja jopa väkivaltaa esiintyy myös verkossa. Lue lisää: Blogi: Verkkohäirintä on vakava uhka demokratialle

Tiedetään, että toistuva ja uusiutuva väkivalta parisuhteissa kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin. Taustalla on naisen alisteinen asema suhteessa mieheen, mihin vaikuttavat sekä kulttuuriset seikat että fyysisen voiman erot. Henkirikoskatsauksessa vuodelta 2020 todetaan, että henkirikoksen uhrina vuosittain kuolleiden naisten määrä on vaihdellut 16 ja 30 henkilön välillä vuosina 2013‒2019. Naisuhreista 60 prosenttia oli joutunut puolison, seurustelukumppanin tai entisen kumppanin surmaamaksi. Lue lisää: Lähisuhdeväkivalta

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. Toisin kuin yleisesti uskotaan väkivallan tekijät eivät ole aina alkoholin vaikutuksen alaisena, eikä heitä voi tunnistaa muun elämäntapansa perusteella. Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan 5 prosenttia naisista oli joutunut entisen tai nykyisen puolison tai seurustelukumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan, tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi vuonna 2018.

Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset naiset kokevat väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin EU-maissa asuvat naiset keskimäärin. Raportin mukaan suomalaisista naisista 53 prosenttia oli kokenut jonkinlaista nykyisen tai entisen kumppanin tekemää henkistä väkivaltaa ja keskimäärin noin 30 prosenttia oli joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Vainokokemuksista kertoi noin 20 prosenttia vastaajista.

Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus) tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Sopimus kattaa naisiin ja tyttöihin sukupuolen perusteella kohdistuvan väkivallan kaikki muodot. Sitä sovelletaan Suomessa myös miehiin ja poikiin, joihin kohdistuu perheväkivaltaa. Sopimus painottuu väkivallan ehkäisyyn, mutta sisältää myös velvoitteita uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi sekä väkivallan tekijöiden rankaisemiseksi.

Palvelunumeroita ja chat-palveluita väkivallan uhrille:

Palvelunumeroita seksuaaliväkivallan uhreille:

Lue lisää