”En olisi halunnut enää elää niitä hetkiä” – rikosprosessin pitkittyminen vaikeuttaa lähisuhdeväkivallan uhrin toipumista

Lähisuhdeväkivalta on uhrille järkyttävä kokemus, jossa läheinen henkilö rikkoo luottamuksen. Jo rikosilmoituksen tekeminen on voitto, mutta sen jälkeen uhrilla on edessään vielä pitkä matka oikeuden toteutumiseen.

Riikka (nimi muutettu) oli lyhyehkössä väkivaltaisessa parisuhteessa, jonka aikana hänen kumppaninsa kohdisti häneen fyysistä, henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Esimerkiksi raiskaukset olivat suhteessa yleisiä. Riikka teki lopulta rikosilmoituksen asianajajan avustuksella.

– Minulla heräsi ajatus siitä, että haluan oikeutta ja että se, mitä minulle on tehty, on väärin, Riikka sanoo.

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) vapaaehtoinen tukihenkilö oli Riikan tukena rikosprosessin alkumetreiltä lähtien. Tukihenkilön kanssa voi käydä luottamuksellisia keskusteluja rikosprosessin aikana heräävistä tunteista. Lisäksi tukihenkilö neuvoo kaikenlaisissa rikosasiakysymyksissä, kuten esimerkiksi oikeusavustajan hankkimisessa.

– Tukihenkilö oli suurena apuna. Aina sai soittaa tai hän soitti minulle.

Pelkäsin, mitä se tekee minun toipumiselleni.

Tukihenkilö myös neuvoi ja opasti Riikkaa kuulemisissa ja oikeudenkäynnissä.

Riikan mukaan rikosprosessissa moni asia ei sujunut hyvin. Joitakin myönteisiä kokemuksia kuitenkin oli. Tapauksen rikostutkija vaihdettiin hänen pyynnöstään naispuoliseen rikostutkijaan, ja Riikalle järjestettiin pyynnöstä oikeudenkäyntiin sermi näköesteeksi uhrin ja syytetyn välille. Riikka kertoo näiden asioiden helpottaneen oloa raskaan rikosprosessin aikana.

Pitkään päällimmäisenä tunteena olivat silti pelko ja jännitys.

– Minua pelotti se, että miten vastapuoli reagoi, kun hän saa tietää [rikosilmoituksesta]. Sitten minua pelotti poliisille meneminen, tapahtumista puhuminen ja niiden muistelu. Pelkäsin, mitä se tekee minun toipumiselleni.

Odottelua ja epätietoisuutta

Rikosprosessin aikana Riikka eli usein epätietoisuudessa. Hänen mukaansa rikosilmoituksen tekemisen jälkeen kului aikaa yli vuosi ilman, että viranomaiset olivat yhteydessä tapauksen etenemiseen liittyen. Myös käräjäoikeuden käsittelyä jouduttiin odottamaan pitkään. Pienetkin tiedonjyvät kuitenkin helpottivat Riikan oloa.

– Vaikka ne päivämäärät menivät pitkälle, niiden tietäminen helpotti oloa. Mutta ne väliajat… Aikaa vain kului ja kului, eikä mistään kuulunut mitään.

Yksi epätietoisuutta lisännyt seikka oli se, että Riikka ei tiennyt milloin rikoksesta epäiltyä kuullaan. Tarkoitus oli, että naiselle ilmoitetaan, kun vastapuoli saa tietää rikosilmoituksesta. Lopulta Riikka kuuli eräältä jutun todistajalta, että epäiltyä on jo kuultu.

– Se loukkasi, että minä en ole tiennyt vastapuolen tietävän. Entä jos hän olisikin tullut jossain vastaan?

Lähisuhdeväkivalta on rikosasia

Seksuaali- ja lähisuhdeväkivalta ovat yleisiä rikoksia, joiden johdosta moni hakeutuu Rikosuhripäivystyksen palveluiden piiriin.

RIKUn Itä-Suomen aluejohtajan Jaana Rossisen mukaan lähisuhdeväkivalta on erityisen järkyttävää uhrille, koska kyseessä on läheinen henkilö, johon uhri on luottanut.

– Lähisuhdeväkivalta on yleensä rikosasia, ei parisuhteen vuorovaikutusongelma tai asia, joka pitäisi ratkaista perheen sisällä. Tekijän tulee ottaa siitä myös oikeudellinen vastuu, Rossinen sanoo.

Rossinen korostaa, että viranomaisten tulee pitää kiinni sovituista asioista. Esimerkiksi Riikan tapauksessa se, miten viranomaiset jättivät ilmoittamatta epäillyn kuulemisesta, vaikka he olivat luvanneet ilmoittaa asiasta, tuntui loukkaavalta.

Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään ilman väkivaltaa.

Lähisuhdeväkivallasta puhutaan tänä päivänä yhä enemmän. Se tunnistetaan entistä paremmin ja siitä ilmoitetaan viranomaisille. Uhrin on kuitenkin usein vaikeaa hakea apua omin voimin. Siksi eri ammattilaisten tehtävä on kertoa eri uhripalveluista asiakkailleen. Myös RIKU ohjaa muihin palveluihin, joista voi olla asiakkaalle hyötyä.

Rossinen korostaa, kuinka tärkeää on, että uhri saa apua mahdollisimman pian rikoksen tapahduttua.

– Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään ilman väkivaltaa.

Viiden vuoden odotus

Riikalle jäi rikosprosessista päällimmäisenä mieleen sen pitkä kesto. Jos hovioikeuden käsittely pidetään suunnitellussa aikataulussa, rikosilmoituksen tekemisestä on silloin kulunut noin viisi vuotta.

Riikka kertoo olleensa varautunut parin kolmen vuoden käsittelyaikaan, mutta prosessin venyminen viiteen vuoteen tuli yllätyksenä.

– Lisäksi en heti tehnyt rikosilmoitusta, joten tapahtumista on jo aika kauan. Minun pitää sitten [hovioikeudessa] muistella tarkkoja yksityiskohtia. Haluaisin päästä jo eteenpäin, enkä elää enää niitä hetkiä, Riikka sanoo.

RIKUn Jaana Rossisen mukaan pitää paikkansa, että rikosten käsittelyajat ovat pidentyneet. Tämä näkyy erityisesti seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa.

Halusin päästä jo eteenpäin, enkä elää enää niitä hetkiä.

– Yhä useammat asiakkaistamme harmittelevat, miksi he lähtivät rikosprosessiin. Kyllähän tämä herättää kysymyksen siitä, miten käsittelyajat vaikuttavat luottamukseen oikeusjärjestelmään, Rossinen sanoo.

Rossinen uskoo, että käsittelyajan pituus on Riikan tapauksessa voinut vaikuttaa hänen toipumisensa pitkittymiseen. Ideaalitilanne olisi, että rikosprosessin eteneminen, selviytyminen ja toipuminen kulkisivat käsi kädessä.

– Oikeudenkäynti on rikosprosessissa se vaihe, jonka jälkeen uhri siirtyy toipumisessaan voiton puolelle, ja siksi pitkittyminen on raskasta ja viivyttää uhrin selviytymistä. Kyllähän me tiedämme, kuinka pitkä odottavan aika on.

Teksti: Antti Kylmänen

RIKUteema on Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu. RIKUteeman 1/2022 aiheena on naisiin kohdistuva väkivalta. Tilaa uutiskirje, niin saat RIKUteeman suoraan sähköpostiisi.

Lue lisää RIKUn palveluista

• Rikosuhripäivystys 116 006
• Juristin puhelinneuvonta 0800 161 177
• Tukihenkilö palvelupisteestä
• RIKUchat – palvelu verkossa
• Todistajan tuki

Rikosuhripäivystys 116 006

Lue lisää