”Tätä matkaa ei enää tarvitse kulkea yksin” – näin lähisuhdeväkivallan uhri sai apua Rikosuhripäivystyksestä

”Lasken keittiön kaakeleita ja istun hievahtamatta tuolilla. Näen, kun hänen suunsa aukoo ja ymmärrän hänen huutavan, mutta korvissani vain suhisee.

Olen jossain muualla. Kuin paikallani olisi vain tyhjä kuori, jolla on minun hahmoni.

125, 126, 127… olen laskenut kaakeleita jo pitkään. Nyt vaihdoin laskemaan keittiökaapin vetimiä. 9, 10, 11, 12…

Edelleen istun hievahtamatta tuolilla. On mennyt jo yli neljä tuntia, kun minulle on huudettu. Usein menee, pisin huuto- ja raivokohtaus on kestänyt 12 tuntia. Tämä mökillä. Raivo loppui, kun keräsin kaikki tavarani mökiltä ja se laitettiin myyntiin. Istun vieläkin hiljaa tuolilla ja lasken aina vain uudelleen 4, 5, 6, 7…

Olen joutunut kuuntelemaan hulluja syytöksiä ja riepottelua pitkin kotia. Puukkoa on hakattu edessäni olevaan ruokapöytään. Pampulla on naputettu hampaitani ja polviani. Näytetty, miten ja mihin minua voi satuttaa. Miten minulta vedettäisiin ”letkut auki”. En enää jaksa edes pelätä.

Olen aivan turta, enkä jaksa välittää mitä minulle käy. Välillä mietin, ovatko nämä miesten ”kuukautiset”. Kerran kuussa hänestä paljastuu hullu mielipuoli. Loppukuun hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paitsi nyt näitä raivokohtauksia on tullut jo useammin.

Ulospäin hän on fiksu, nykyaikainen mies. Mitä enemmän vetäydyn, sitä enemmän hän hyökkää. Hän haluaa pakolla pääni sisälle ja nujertaa minut. Joskus pohdin, että häntä riivaa minun vahvuuteni. Kun olen kuitenkin erillinen ihminen ja oma persoonani. Omine ajatuksineni, toiveineni. Enkä ole osa häntä. Olen minä. Haukuttu, alistettu ja riepoteltu, mutta sittenkin erillinen ihminen. Minä.

Ulospäin minä näytän voivan hyvin. Hymyilen ihmisille ja juttelen kuten ennekin. Mutta jokin sisälläni menee kerta kerralta tiukemmin solmuun. Pohdin, että minussa täytyy olla jotain todella vialla. Ehkä minun paikkani olisi jossain muualla… vaikka pilven päällä.

Kirjoitin lapsille jäähyväiskirjeen ja piilotin autoon huolella.

Tuomarin kasvot näkyvät sumun takaa, ja sydän jyskyttää kurkussa asti. Uskaltauduin viimein hakemaan lähestymiskieltoa. Käräjäoikeuden sihteeri soitti ja kysyi, onko minulla oikeusavustajaa – vastapuolella olisi.

Toimitin todistelua käräjäoikeuden sihteerille sähköpostilla, koska oma tulostin oli potkittu rikki. En olisi halunnutkaan lukea kaikkia satoja viestejä, jossa hän uhkaa tappavansa minut. Olen jo ymmärtänyt viestin, tulisi ruutia ohimolle.

Kirjoitin lapsille jäähyväiskirjeen ja piilotin autoon huolella. Jos minulle tapahtuisi jotain, viimeistään autoa myydessä kirje löytyisi. Miten omille lapsille voi muka jättää hyvästit? Sydän on niin kipeä tästä kaikesta. Käräjäoikeuteen menen yksin turvatarkastuksen läpi. Kuulen hänen hyväntuulisen äänensä jo odotusaulassa. En voi ottaa askeltakaan enää. Kysyn vahtimestarilta, mihin voin mennä odottamaan, ja hän ohjaa minut naisten vessaan.

Sermin takaa kuulen hänen äänensä ja pelkään, etten saa omaa osuuttani kerrotuksi. Ahdistus puristaa kurkkuani. Tuomari kuitenkin ohjaa istuntoa ja selvittää asioita rauhassa. Itken edelleen. Hänen avustajansa ääni on kylmä ja puhuu lakitermein, joita en ymmärrä.

Kerron tuomarille muun muassa ajomatkasta, kun hän tuli väkisin autoon mukaan ja tarttui rattiin kesken matkan. Uhkasi ohjata seuraavan rekan eteen. Painoin paniikissa jarrua ja sain ohjattua auton tien sivuun. Juoksin piiloon metsään ja olin piilossa pitkään. Tänään hän ei vaivaudu odottamaan tuomarin päätöstä vaan ajaa pois.

Olen kyynelehtinyt koko päivän ja pelännyt, mutta nyt helpottunut.

Tunnin päästä olen yksin paikalla kuulemassa tuomiota. Tuomari on kuullut minua ja lähestymiskielto astuu voimaan heti. Olen kyynelehtinyt koko päivän ja pelännyt, mutta nyt helpottunut.

Oikeuden sihteeri juoksee perääni ja antaa RIKUn kortin. Katsoo minua huolestuneena ja koskettaa olkapäätä. Soita tuonne, saat heiltä apua. En ole osannut hakea apua itselleni. Olisipa ollut joku, jolle kertoa asiasta!

Soitan RIKUun ja kerron, mitä on käynyt. Rikosprosessi tapahtuneesta pahoinpitelystä on vasta alussa. Kertovat, että prosessi voi kestää pari vuotta ja pidempäänkin. Tätä matkaa ei tarvitse enää kulkea yksin, RIKUn tuella ja ohjeilla eteenpäin.”

Teksti: RIKUn asiakas

Lue lisää RIKUn palveluista

Rikosuhripäivystys 116 006

RIKUteema on Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu. RIKUteeman 1/2022 aiheena on korona ja sen vaikutukset rikosuhriasioihin. Tilaa uutiskirje, niin saat RIKUteeman suoraan sähköpostiisi.

Lue lisää

”Vahva tunne, että on tulossa hulluksi” – digiajassa väkivaltaa ja vainoa on yhä vaikeampi paeta
Mitä jos uhri kieltäytyy puhumasta oikeudessa? – syyttäjä kertoo videolla, miten tilanteessa toimitaan
Moni seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhri jää ilman apua