Hengellinen väkivalta lähisuhteessa

Hengellisessä väkivallassa uskontoa tai muuta hengellistä maailmankatsomusta käytetään oikeutuksena väkivallalle ja kaltoinkohtelulle. Se liittyy tiiviisti muihin väkivallan muotoihin, kuten henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja pakottavaan kontrolliin. 

Hengellisessä väkivallassa tekijä voi olla esimerkiksi kumppani, vanhemmat, laajempi suku tai hengellinen tai uskonnollinen yhteisö. Usein se tapahtuu uskonnollisen yhteisön sisällä ja taustalla on tavallisesti tarve säädellä yhteisön jäsenten käyttäytymistä, ajattelua ja elämäntapaa. Siihen liittyy usein pelottelua yhteisöstä poistamisella, jos henkilö ei mukaudu sen hengellisiin malleihin ja normeihin. 

Usein hengelliset normit liittyvät siveyskäsityksiin, kuten seurustelusuhteisiin, sukupuolen ilmaisuun ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Hengelliseen väkivaltaan voi liittyä esimerkiksi pukeutumisen ja ihmissuhteiden kontrollointia, tietynlaisiin sukupuolirooleihin pakottamista ja fyysisellä väkivallalla rankaisua normien rikkomisesta. 

Siihen voi liittyä myös systemaattista ja tavoitteellista manipulointia, jonka tarkoitus on muokata voimakkaasti uhrin ajatusmalleja, käyttäytymistä ja identiteettiä (esim. niin kutsutut eheytyshoidot). Myös uskoon käännyttäminen voi olla hengellistä väkivaltaa, jos siihen liittyy painostamista, uhkailua, pelottelua tai kiristämistä. 

Hengellinen väkivalta voi näyttäytyä myös niin, että uhrin kokemia vääryyksiä, kuten seksuaaliväkivaltaa, käsitellään uskonyhteisön sisällä ja viranomaisille kertominen kielletään. Kielto voi olla suora tai epäsuora, niin sanottu kirjoittamaton sääntö. Tällöin uhrin mahdollisuudet hakea apua ja oikeutta vaikeutuvat. 

Uskontojen uhrien tuki ry tarjoaa vertaistukea uskonnollisissa yhteisöissä vaikeuksiin joutuneille ja heidän läheisilleen